Jalat maassa, pää merellä

Jalat ovat taas tukevasti maalla, mutta päässä heiluu edelleen laivan tahtiin. Aivoni tottuivat aallokkoon ilmeisesti liiankin hyvin. Risteily meni kaiken kaikkiaan hyvin. Säät olivat melko suosiolliset, ja meillä oli laivalla oikein hyvä porukka. Yötäpäivää mittasimme meren suolaisuus- ja lämpötilaprofiileja sekä asensimme mittalaitteita ankkureihin. Päivisin oli noin 10 tuntia valoisaa, joten suurimman osan ajasta seilasimme pimeällä merellä. Silloin tuntui kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin Lance-laiva.

Kaikenlaisia kommelluksia matkalla sattui, mutta selvästi mieleenpainuvin oli haahkojen joukkoitsemurha. Eräänä yönä laivan kapteeni kuuli komentosillan katolta kovaa kopinaa ja ihmetteli, mitä oikein tapahtui. Pian laivan kannella makasi 7 elotonta lintua. Yksi niistä jopa kahteen kappaleeseen haljenneena. Linnut olivat ilmeisesti muuttomatkallaan kohdanneet laivan ja sokaistuneet valoista ja lentäneet täyttä vauhtia laivan mastoihin kohtalokkain seurauksin. Kapteeni ei ollut 30 merimiesvuotensa aikana kohdannut vastaavaa. Lintujen tempaus oli tragikoominen, ja moneen kertaan lounas- ja päivällisaikaan vitsailtiin ja naurettiin, että onkohan tänään tarjolla lintua.

Näin reissun aikana delffiinejä ja valkoisia valaita. Yksi jääkarhukin bongattiin, juuri kun olimme suunnittelemassa rantautumista, mutta minä en kyseistä nallea nähnyt. Sen sijaan näin kiikareilla poron, jonka eräs kanssamatkalainen sisukkaasti oli aiemmin todennut jääkarhuksi.

Kävimme siis reissun aikana kerran maissa, Edgeöyalla. Pystytimme sinne säämaston. 10-metrisen maston pystyttäminen kovassa tuulessa oli melkoinen taistelu, joka onneksi koitui maston häviöksi ja meidän voitoksi. Maissa käydessämme eräs kurssilaisista sai pahan paleltuman varpaaseen. Varvas kuitenkin elpyi ilman, että tarvittiin helikopterikyytiä Longyearbyeniin.

Nyt aion viihtyä jonkin aikaa kotona. Tänä syksynä on tullut reissattua ihan tarpeeksi.

Laivan kannella valmistellaan ankkurointia

Säämaston asennusta

Lämpötila- ja suolaisuusprofiilien mittausta merestä

Valkoiset valaat Edgeöyan rannalla

Hiulihei, merta päin!

Eilen kävin harjoittelemassa ampumista ja selviytymispuvuissa kellumista. Nyt pitäisi olla sitten turvallista astua laivaan. Huomenna torstaina lähdemme R/V Lancella merelle viikoksi. Matkan varrella tehdään paljon oseanografisia mittauksia ja pysytetään rannalle yksi säämasto. Näyttää siltä, että aluksi sää on suosiollinen, mutta loppureissulle olisi tulossa ankarampaa keliä. Tutkimuslaivoilla on tapana keinua paljon, joten jännityksellä odotan, miten käy. Jos selviän hengissä, raportoin reissusta ensi viikolla kuvien kera.

Minä ja talvi palasimme Huippuvuorille

Yliopisto talvimaisemassa

Palasin sunnuntaina Bergenistä Huippuvuorille. Vihdoinkin Longyearbyenin uusi lentokenttäterminaali avattiin ja sunnuntaina olin ensimmäisten matkustajien joukossa uudessa terminaalissa. Enää tuloaula matkatavarahihnoineen ei ollut olohuoneen kokoinen, vaan jopa tilava. Pikkuhiljaa Longyearbyenistä on kasvamassa metropoli!

Täällä on jo täysi talvi. Lunta on satanut monena päivänä vaakatasossa, joten maisema on kauttaaltaan valkoinen. Jopa pari hurjinta kyläläistä käynnistivät moottorikelkkansa ja ajoivatkin vähän. Kun toissailtana yksi ja sama moottorikelkka ajoi kotikatuani kymmenettä kertaa talon ohi, tuli sellainen tunne, että "voi ei, kohta se kelkkakausi alkaa kunnolla". Se tarkoittaa jatkuvaa melua ja hajua. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että pitäisi vihdoin ostaa oma moottorikelkka, jotta voisi itsekin tuottaa melua ja hajua.

Töissä on ollut paljon puuhaa sen jälkeen, kun palasin Bergenistä. Yritän saada kasaan mittalaitteita säämastoon, mutta laitteet ja olosuhteet ovat monimutkaisia. Tuhat asiaa pitää tajuta huomioida. Siinä vaiheessa, kun laitteet ovat kiinni mastossa ja toimivat moiteettomasti, minä aion huokaista syvään helpotuksesta. Ensi viikon torstaina lähden viikoksi "risteilylle". Risteily kuulostaa sanana luksukselle, mutta käytännössä siellä tehdään 6 tuntia töitä, 6 tuntia taukoa, 6 tuntia töitä, 6 tuntia taukoa... siis läpi vuorokauden. Vuodenaika ei ole paras mahdollinen, joten täytyy varautua melkoiseen myllerrykseen merellä. Reissu on osa kurssia, jota alan itse käymään ensi viikolla.

Kuulin uutisia uudesta kodistamme. Alunperin meidän piti päästä muuttamaan uuteen asuntoon jo elokuussa. Rakentaminen kuitenkin viivästyi, emmekä vieläkään ole päässeet muuttamaan. Tällä viikolla sain kuulla, että hädin tuskin pääsemme muuttamaan tämän vuoden puolella. Ensimmäinen syy on se, että talolle ei ole kunnollista tietä vielä. Toinen syy oli kerrassaan hupaisa. Yliopisto, joka omistaa 3 huoneistoa valmistuvasta talosta, kalustaa huoneistot kokonaan. Viikkojen jälkeen Ikean kalusteet saapuivat yhtenä eränä Longyearbyenin satamaan tällä viikolla. Satamassa kontti vahingossa tipahti siirrettäessä ja KAIKKI huonekalut menivät rikki. Uusi tilaus lähti Ikeaan ja nyt sitten kestää varmaan kuukausi tai pari ennen kuin uudet huonekalut ovat täällä. Tekevälle sattuu, niinhän se on!