9. joulukuuta 2008
Tarina kelkasta, joka sai uuden kodin
Olipa kerran pieni ski-doo, joka syntyi vuonna 2006. Pian syntymänsä jälkeen se lähetettiin kauas pohjoiseen, Huippuvuorille. Vaikka olot olivat pienelle kylmät ja karut, se pärjäsi oikein mainiosti arktisessa ympäristössä. Vaikka se ei olut yhtä iso ja painava kuin monet lajitoverinsa, päihitti se monet vauhdissa ja ketteryydessä. Sitten tuli se päivä, jolloin omistaja ei enää jostain syystä halunnut pitää sitä itsellään, ja päätti hankkiutua siitä eroon, vaikka ski-doo ei ollut vielä edes saavuttanut murrosikää ja sen tuomia oikkuja. Ski-doo vietiin liikkeeseen ja laitettiin varaston perimmäiseen nurkkaan odottamaan, jos joku haluaisi sen omakseen. Eräänä päivänä liikkeeseen asteli päättäväisenä tyttö muhkeaan untuvatakkiin pukeutuneena. Hän oli saanut vinkin veljeltään, että liikkeestä löytyi pieni, hylätty ski-doo -parka. Tyttö tarkasteli hieman pölyistä ja kuraista ski-dooa mietteliäästi ja pyysi päästä kokeilemaan, miten yhteistyö sujui. Seuraavana päivänä, kun tyttö asteli liikkeeseen, oli ski-doo jo odottamassa malttamattomana ulkona valmiina vauhtiin. Vaikka tuiskutti kovasti lunta ja keli oli huono, ski-doo halusi näyttää tytölle, miten hyvä hän on. Ei mennyt aikaakaan, kun tyttö oli ski-doon lahjoista vakuuttunut ja kurvasi takaisin liikkeen pihaan. Sillä aikaa kun ski-doo jännittyneenä odotteli ulkona, tyttö laittoi nimensä paperiin. Ski-doo sai uuden kodin. Eipä ole sen pituinen se tämä tarina, nimittäin tästä se Ski-doon elämä vasta alkaa. Edessä on varmasti hienoja seikkailuja!
7. joulukuuta 2008
Keltainen joulupaketti
Ihan kohta on joulu. Viikon päästä olen jo Suomessa lomailemassa. Sen verran paljon on ollut töissä viime aikoina puuhaa, että loma tulee tarpeeseen. Joulupukilta minulla ei ole suuria odotuksia, hankin nimittäin itse itselleni tällä viikolla ison paketin: Se on keltainen ja siinä on kaksi suksea ja tela. Kyljessä lukee ski-doo. Olen vain lyhyesti koeajanut pakettini, mutta ensi vuonna pääsen tutustumaan siihen paremmin.
Tälla viikolla on ollut mukavia illanviettoja. Yhden illan olin pelaamassa kavereiden luona Nintendo WII:tä. Urheilupelit, joissa oikeista piti heilua, olivat hulvattoman hauskoja. Etenkin tenniksen pelaaminen oli minun mieleeni, tosin käsi oli kaapin kulmaan kolhimisen jälkeen hieman mustelmilla. Eilen oli sen sijaan itsenäisyyspäivän illanvietto suomalaisporukalla. Tarjolla oli poronkäristystä ja joulutorttuja. Huomenna on sitten piparkakkutalkoiden vuoro!
Ennen lomalle lähtöä minun piti tietenkin käydä vielä tervehtimässä pikkupetoja, jotka saavat uudet kodit joululomani aikana. Jälleen kerran ne ovat kasvaneet ihan mahdottomasti. Kiusaa ne yrittivät tehdä hampaillaan minulle, äidilleen ja Sroka-sedälle. Valokuvien ottaminen osoittautui hankalaksi tehtäväksi. Yksi pennuista puraisi minua oikein napakasti nenästä ja ilmeestä päätellen näytti siltä, että ansaitsin sen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




