Ski-doo valmiina uusiin seikkailuihinOlipa kerran pieni ski-doo, joka syntyi vuonna 2006. Pian syntymänsä jälkeen se lähetettiin kauas pohjoiseen, Huippuvuorille. Vaikka olot olivat pienelle kylmät ja karut, se pärjäsi oikein mainiosti arktisessa ympäristössä. Vaikka se ei olut yhtä iso ja painava kuin monet lajitoverinsa, päihitti se monet vauhdissa ja ketteryydessä. Sitten tuli se päivä, jolloin omistaja ei enää jostain syystä halunnut pitää sitä itsellään, ja päätti hankkiutua siitä eroon, vaikka ski-doo ei ollut vielä edes saavuttanut murrosikää ja sen tuomia oikkuja. Ski-doo vietiin liikkeeseen ja laitettiin varaston perimmäiseen nurkkaan odottamaan, jos joku haluaisi sen omakseen. Eräänä päivänä liikkeeseen asteli päättäväisenä tyttö muhkeaan untuvatakkiin pukeutuneena. Hän oli saanut vinkin veljeltään, että liikkeestä löytyi pieni, hylätty ski-doo -parka. Tyttö tarkasteli hieman pölyistä ja kuraista ski-dooa mietteliäästi ja pyysi päästä kokeilemaan, miten yhteistyö sujui. Seuraavana päivänä, kun tyttö asteli liikkeeseen, oli ski-doo jo odottamassa malttamattomana ulkona valmiina vauhtiin. Vaikka tuiskutti kovasti lunta ja keli oli huono, ski-doo halusi näyttää tytölle, miten hyvä hän on. Ei mennyt aikaakaan, kun tyttö oli ski-doon lahjoista vakuuttunut ja kurvasi takaisin liikkeen pihaan. Sillä aikaa kun ski-doo jännittyneenä odotteli ulkona, tyttö laittoi nimensä paperiin. Ski-doo sai uuden kodin. Eipä ole sen pituinen se tämä tarina, nimittäin tästä se Ski-doon elämä vasta alkaa. Edessä on varmasti hienoja seikkailuja!
2 kommenttia:
Odotan jo malttamattomana, että pääsen tuhlaamaan rahani johonkin kelkkaan. Sitten sen jälkeen voikin alkaa pelätä koska se hajoaa.
Niin, senhän takia kelkkoja ostetaan, että tulee jännitystä elämään, kun saa miettiä, että mikähän kohta kelkasta hajoaa ensin ja paljonko sen korjaus maksaa. Omalle ski-doolleni aion tosin pitää heti vuoden alussa puhuttelun, että se ei saa alkaa ryttyilemään talven aikana.
Lähetä kommentti