Vihdoin mittauksia!

Jippii. Tutkimustyöni edistyy. Mastomittaukset käynnistyivät noin viikko sitten. Nyt ovat mittalaitteet, mutterit ja johdot paikoillaan paria vaijeria lukuunottamatta. Tosin kaikki mittalaitteet eivät toimi suunnitelman mukaan, mutta olen silti onnellinen, että vihdoin saan tutkimusaineistoa, enkä vain tee taustatyötä toimistossa ja täytä norjalaiseen byrokratiaan kuuluvia tuhansia lomakkeita ja papereita. Mittausten käynnistyminen tarkoittaa myös sitä, että tästä lähtien minun täytyy käydä mastolla täsmälleen joka 13. päivä keräämässä mittausaineisto talteen. Matkaa mastolle on ehkä noin 6 kilometriä ja sinne pääsee onneksi tietä pitkin. Tie ei tosin aina ole ihan parhaimmassa ajokunnossa, joten perinteisten autojen sijaan olen huristellut sinne pickup -autolla, joka ei jää lumikasoihin jumiin. Kesällä voisin ehkä yliopiston uuden ympäristöprofiilin mukaisesti pyöräillä mastolle.

Huippuvuorille alkaa valo palailla hiljalleen. Nyt aurinko on keskipäivällä enää 7 astetta horisontin alapuolella. Keskipäivällä taivaanranta alkaa selvästi jo olla vaaleamman sininen. Pian polaariyölle on sanottava hyvästit ja palattava hetkeksi "normaaliin" päivä-yö -rytmiin. Pikkuhiljaa valoa on alkanut kaipaamaan. Kotona ruokapöydällä oleva kirkasvalolamppu auttaa kyllä aamuheräämisissä, mutta se ei ole täysin korvannut auringon valon kaipuuta.

Lomalta johtotehtäviin

Jaahas... blogin kirjoittaminen on ollut pitkällä tauolla, niin oli kyllä huippuvuorielämäkin. Palasin joululomalta Suomesta Huippuvuorille eilen. Oikeastaan minun olisi pitänyt palata jo päivää aiemmin, mutta SAS päätti jälleen kerran järjestää mutkia matkaan. Jo menomatka Suomeen oli painajaismainen, kun kaikki mikä voi mennä pieleen myös meni. Oslossa oli täydellinen lentokaaos jäätävän sumun takia. Mennen tullen olin jumissa Oslossa, jälkimmäisellä kerralla onneksi hotellissa täysihoidolla. Nyt vähään aikaan ei tekisi mieli lentää yhtään minnekään vaan pysytellä visusti kotona, eli Huippuvuorilla.

Paluu töihin loman jälkeen on aina vähän hankalaa. Tällä hetkellä näperrän teknisiä juttuja säämastoa varten, jonka toivottavasti saan asennettua vihdoin ja viimein ensi viikolla. Tuohon näperrykseen kuului muun muassa johtojen teippausta, jota tehdessäni naureskelin itsekseni, että pääsinpäs heti lomalta suoraan johtotehtäviin! Maston asentamisessa on ollut paljon ongelmia, ja olen luvannut itselleni, että jos vihdoin ja viimein saan mittaukset piakkoin aloitettua, aion poksauttaa kuohuviinipullon. Jos kuohuviini jää korkkaamatta ja mittauksien aloittaminen jälleen viivästyy, olen pulassa.

Auringon tuloon on enää vajaa puolitoista kuukautta. Sehän on ihan kohta siis! Maisema on hyvin talvinen, mutta vuonossa ei ole pienintäkään merkkiä jäätymisestä. Uutena Vuotena täällä oli satanut kunnolla vettä ja ollut koko norjan korkein päivälämpötila. Puolessa tunnissa lämpötila oli noussut alle -20 asteesta +4 asteeseen. Meteorologina minua tietenkin ihmetyttää, mitä kummaa säässä silloin oikein noin nopeasti tapahtui. Aina ei sääilmöitä voi ymmärtää. Joitakin sääilmiöitä voi kuitenkin ymmärtää, kuten esimerkiksi, että Norjan lentometeorologien olisi syytä tietää, että talvinen sää tulee joka vuosi ja eikä siitä kannattaisi aina olla yhtä yllättynyt ja sotkea koko maan lentoliikennettä.