Melko litteitä jääkarhuja Tukholmassa
Olen siirtynyt yli 20 leveysastetta etelämmäksi. Viikko vierähti Tukholmassa ja eilen vihdoin pääsin Suomeen. Kun lähdin Longyearbyenistä, lämpötila oli 2,6 astetta. Kun saavuin Tukholmaan, lämpötilalukema oli periaatteessa sama, mutta vain ilman numeroita erottavaa pilkkua, huh huh. Tukholmassa totuttauduin suurkaupungin hulinaan. Kävin mm. tutustumassa Tukholmaan kaupungintaloon, jossa järjestetään Nobel-illallinen. Oli hyvä käydä tutustumassa paikkaan etukäteen, että tietää minne mennä sitten kun Nobel-palkinto osuu omalle kohdalle (...tai sitten ei!). Kävin myös Skansenilla tutustumassa Pohjoismaisiin eläimiin. Siellä tuli kotoisa olo, aivan kuin olisi Huippuvuorilla! Ympärillä oli valkoposkihanhia, karhuja (tosin paljon ruskeampia) ja jopa Lynx (ilves ei tosin näyttänyt olevan nelitahtimallia).
On todella kivaa olla taas Suomessa. Olen aivan ihmeissäni kesästä. Elämä Huippuvuorilla on opettanut arvostamaan asioita Suomessa ja kiinnittämään huomiota asioihin, jotka ennen olivat täysin arkipäiväisiä. Jopa tavallisessa ruokakaupassa käynti on minulle jännittävää. Oletko ikinä kiinnittänyt huomiota miten paljon erilaisia ruokia kaupassa on? Suomalaiset saisivat ainakin olla ylpeitä leipävalikoimastaan, joka Norjassa (myös mantereella) on varsin yksipuolinen. Nyt minulla on kuukausi aikaa täyttää mahani herkullisella suomalaisella ruoalla!
Karhun (hieman ruskeamman kuin Huippuvuorten toverinsa) ja ketun kohtaaminen Tukholman Skansenilla
