Pyörät alla

Kyhmyhaahkat (minä tosin nimitän niitä superhaahkoiksi!) kinastelevat...

Lits läts... märkää on. Sulamiskausi on vauhdissa, mutta kevät on selvästi viime vuosiin verrattuna jäljessä. Märkää lunta on vielä aika paljon, ja eilen satoi hieman lisää lunta. Kulkuneuvoksi olen viime aikoina valinnut moottorikelkan sijaan polkupyörän. Pitkästä aikaa on kivaa viilettää jäättömiä teitä. Teitä ei tietenkään ole tullut Longyearbyeniin lisää, joten aika nopeasti tulee niihinkin kyllästyminen. Edelleen minulla on käytössä yli 15 vuotta vanha pyöräni, se on uskollinen palvelija, vaikka olenkin monta kertaa harkinnut uuden hankkimista. Reilu viikko sitten meni jälleen kerran hermot pyörään, koska sillä oli raskas ajaa. Sain kuitenkin hienovaraisen vinkin, että varmaan tyhjän eturenkaan pumppaaminen saattaisi auttaa. Niin teki, ja olen jälleen tyytyväinen uskolliseen palvelijaani, hih. Viihdettä pyöräretkille tuovat lukuisat linnut. Tällä viikolla näin jopa jäälokin ja naurulokin yhtä aikaa; molemmat niistä ovat täällä melko harvinaisia. Kameran kanssa on hauska yrittää ikuistaa lintuja, ne tosin ovat usein vikkelämpiä kuin minun linssini.

Sisätiloissa kevät ja kesä ovat jo pidemmällä. Tänä vuonna en istuttanut perunaa, vaikka viime vuoden kokemukset olivat... hmmm... "lupaavia". Tänä vuonna tuotan mm. arktista salaattia ja pinaattia (hyvällä menestyksellä!).

Riskilän sukellus

Lumesta ruohikolle ja takaisin

Vielä viikko sitten koirat starttasivat valjakkokisaan lumisissa olosuhteissa

Reilu viikko sitten maisemat olivat lumisia ja talvisia. Lunta riitti vielä kaksipäiväisen valjakkokisan järjestämiseen. Kävin katsomassa, kun koirat ohjastajineen starttasivat 70 kilometrin kilpamatkalle yliopiston vierestä täydellä vauhdilla. Maaliintuloa en nähnyt, koska matkasin eteläiseen Saksaan konferenssiin. Saksassa vastaani tuli vain lihava siperianhusky, joka näytti kärsivän kuumuudesta ja oli varmasti kateellinen pohjoisille lajitovereilleen, jotka vielä tassuttelevat lumella.

Vietin viikon Saksan pikkukaupungissa, Rastattissa. Oli ihmeellistä tupsahtaa keskelle kesää, vieläpä kun samalla viikolla olin käynyt moottorikelkkaretkellä. Lämpötila kohosi pahimmillaan 28 asteeseen ja pohjoisen tyttö meinasi läkähtyä. Ukkonenkin vieraili lähes joka ilta. Reissu oli tosi mukava, vaikka välillä meinasi vuoristometeorologian konferenssin esitelmät haukotuttaa. Minulla oli kuitenkin konferenssin aikana mahdollisuus tavata islantilaista ohjaajaani, joten tutkimustyöhöni tuli uutta puhtia. Vapaa-aikaakin jäi työn ohessa, joten kävin tutustumassa Karlsruhen kaupunkiin. Siellä oli keskellä kaupunkia eläintarha, jossa on jääkarhuja, mutta Saksa ei minusta tunnu luonnolliselta ympäristöltä jääkarhuille, joten jätin menemättä. Lauantaina vietin päivän Ranskan puolella, Strasbourgissa. Kiertelin kaupunkia ja siemailia cafe au lait:ia. Meinasi tulla vilu, kun sunnuntaina palasin villiin ja viileään pohjoiseen. Sulaminen on kovassa vauhdissa ja moottorikelkkakausi on ohi. Täällä on vihdoin kevät!

Omakuva ruoholla Saksan Rastattissa

Rastattin kesäiset maisemat ihmetyttivät talvesta tullutta matkaajaa

Laivareissu

Lance-laiva on tullut minulle viime vuosina tutuksi.

On kivaa olla jälleen kotona, vaikka tutkimusristeily oli tosi mukava. Seilasimme 12 vuorokautta enimmäkseen äärimmäisen hyvässä kelissä, tosin vuodenaikaan nähden lämpötilat olivat poikkeuksillisen alhaiset. Teimme ensin neljä päivää ahkerasti töitä Van Mijenfjorden -vuonon jäällä. Sitten kävimme vaihtamassa osan opiskelijoista puolessa välissä, koska kaikki eivät samalla kertaa laivaan mahtuneet. Sitten suuntasimme pohjoiseen, jossa 80. leveyspiiri tuli hetkellisesti ylitettyä. Loppuajan vietimme luoteisosan vuonoissa mittauksia tehden.

Tunnelma risteilyllä oli oikein leppoisa, ja mukana olleet opiskelijat olivat tänä vuonna erityisen mukavia. Moni heistä tosin palasi hieman pettyneenä kotiin, koska emme nähneet reissun aikana jääkarhuja, tosin hylkeitä ja mursuja näkyi paljon. "Äksöniä" meille kaikille pari kertaa tarjosi jään nopea halkeileminen, ja jääleirin nopea evakuoiminen. Ensimmäisellä kerralla kaikki mittalaitteet ja ihmiset oli evakuoitu 5 minuutissa siitä, kun jää halkesi keskeltä leiriä. Toisella evakuointikerralla jäähän kiinnitetyt mittalaitteet aiheuttivat päänvaivaa, ja katsoin muutaman muun kanssa jäälautalla seisten, kun viereisellä jäälautalla kollegani yrittivät irrottaa laitteita jäästä ja kuinka laiva loittoni molemmista jäälautoista. Laiva tuli kuitenkin poimimaan meidät kaikki ja mittalaitteetkin saatiin pelastettua!

Vaikka töitä tuli paiskittuakin aika lailla, oli välillä aikaa rentoutumiseen. Yhden rankan työpäivän jälkeen kävin laivan kannella porekylvyssä ...ihan totta! Lance-laivan takakannella on ihan oikea poreamme, jonka +40 asteinen kylpy tuntui taivaalliselta 20 asteen pakkasessa. Paluumatkalla kävimme shoppailemassa maailman pohjoisimmassa kylässä, Ny-Ålesundissa. Mukaan tarttui tuliaispullo Ny-Ålesund-konjakkia, jonka valmistamisessa on käytetty läheisen jäätikön jäätä. Etiketissä vieläpä lukee, että UNIS (työpaikkani) on tieteellisesti määrittänyt konjakissa käytetyn jään iäksi 2000 vuotta.

Palasin risteilyltä sopivasti vapuksi kotiin. Lähdimme kahdestaan vapuksi mökkireissulle. Mökki sijaitsi upealla maisemapaikalla vuonon rannalla, ja lähimailla ei ollut ketään... paitsi.... Kun olimme jo pakkaamassa kotiinlähtöä varten, huomasin, että olimme saaneet vieraan. Jääkarhu tallusteli suoraan mökin edestä, ja kun huomasin karhun, se oli vain 50 metrin päässä. Tuijottelimme vierailijaa oviaukosta kiinnostuneina, mutta karhu loi meihin vain muutaman lyhyen katseen eikä ollut meistä juurikaan kiinnostunut. Taisipa olla nallella maha täynnä hyljettä. Samainen karhu sitten tallusteli ja ui oikoreittiä, ja oli Longyearbyenissä ennen meitä!

Monenlaista mastoa ja mittalaitetta ja tavaraa ehdimme merijäälle asentaa.

Palloakin jälleen lennätettiin... tällä kertaa entistä upeammissa maisemissa.

Jo paljon muuttolintuja on palannut Huippuvuorille

Hylkeet nauttivat aurinkoisista keleistä kaikessa rauhassa, kunnes tulimme laivalla ja murskasimme poloisten jäälautan.

Ilta Van Mijenfjorden -vuonossa. Näitä maisemia katselin poreammeesta.

Ny-Ålesundin satamassa komeilee pohjoiset lukemat.

Niin, ja tässä on herra Iso Karhu, joka pistäytyi yllättäin luoksemme kyläilemään:

Karhu tuli mökille kylään, mutta jatkoi samantien rentoa löntystelyään.