Kebabia ja rapsutusta

Pitkä viikonloppu on nyt takana (maanatai oli toinen helluntaipäivä, ja siksi vapaapäivä täällä). Viikonloppuna pääsin erkaantumaan täysin työstä, ja siksi olikin vaikea palata takaisin töihin. Työviikko lähti kuitenkin lähes kirjaimellisesti räjähtäen käyntiin, kun vietin aamupäivän ampumaradalla harjoitellen kiväärillä ampumista. En ole koskaan erityisesti nauttinut ampumisesta, mutta kun sain tukittua korvani sekä korvatulpilla että kuulosuojaimilla, huomasin hetkittäin jopa innostuvani räiskinnästä. Tarkkuus ei ollut aina paras mahdollinen, mutta ohjaaja kannusti: "Hyvä, ajattelit ensin säikyttää jääkarhun pois etkä suoraan ampua kohti".

Viikonlopun yksi kohokohdista oli, kun perjantai-iltana kävimme ostamassa kebabia. Vielä vähän aikaa sitten Longyearbyenistä ei edes saanut kebabia, mutta nyt viikonloppuiltaisin ja -öisin grilli-auto palvelee keskustassa. Mainio idea. On hienoa, että joku uskaltaa aloittaa grillikioskibisneksen näin pienellä paikkakunnalla ja kylmissä olosuhteissa. Kannatuksen vuoksi, pitää mennä toisenkin kerran kebabille.

Lauantaina vietimme tyttöjen iltaa mökillä, joka sijaitsee noin 4 km päästä kylästä. Menimme polkupyörillä ja yövyimme mökissä. Tyttöjen iltaan kuului oleellisesti herkkujen syöminen. Mukava ilta. Aamulla kun silmät unisena kävelin ensimmäisenä porukasta ulos, olin varma, että jääkarhu tuijotti minua vähän matkan päässä. Vähän aikaa tuijotettuani tajusin, että se oli onneksi valkoinen lihava poro.

Mökki ja kaksi vahtikoiraa:

Eilen pyöräilin hollantilaisen kaverini kanssa koiratarhalle, joka on noin 12 kilometrin päässä kylästä. Tarhalla on noin 90 huskya. Rapsuttelimme koiria ja annoimme muutamille ruokaa. Tarhalla oli myös kaksi pentua. Ne olivat tosi suloisia, niin kuin koiranpennut yleensä ovat. Pennut kiskoivat kaulaliinaani, söivät kaverini housuja, kiusasivat toisiaan, olivat välillä sylissä ja juoksivat perässäni. Yritin jopa yllyttää niitä hanhilauman kimppuun paistin toivossa, mutta ilmeisesti en selittänyt asiaa niille tarpeeksi selvästi. Etenkin toinen pennuista sulatti sydämeni täysin, eikä lähtöä tarhalta helpottanut pentujen "älkää jättäkö meitä tänne yksin"-itku ja vikinä. Koirakuume nousee koko ajan!

Koiratarhalla:

Lorinaa...

Ei ole väitöskirja vielä valmis... kunpa edes aihe olisi tiedossa. Vielä en ole päässyt kunnolla suunnittelemaan projektiani. Minulla on (vain) kolme avointa kysymystä liittyen tutkimustyöhöni: mitä, missä ja milloin? Eli mitä pitäisi tutkia? Mihin paikkaan tutkimus kohdistuu ja missä mittaukset tehdään? Ja milloin minä oikein mittaan? Toivon, että joku päivä saan valaistumisen, ja tutkimussuunnitelma avautuu kirkkaana mieleeni. Toivottavasti se tapahtuu jo huomenna!

Kohta on jo kesä. Varma kesän, tai ainakin kevään, merkki on lorina! Sitä kuulee joka puolella. Suomessa lumi sulaa yleensä maltillisesti, täällä sulaminen tapahtuu vauhdilla, loristen. Kesän tulo on kivaa, mutta tällä hetkellä on turha kuvitella tekevänsä retkiä minnekään... ilman kahluusaappaita. Joka puolella alkaa olla niin märkää, että elämä rajoittuu seuraavaksi kuukaudeksi lähinnä vain kylän sisälle. Olin toiveikas, että kylään olisi ilmestynyt jo ensimmäinen kukka, koska viimepäivät ovat olleet lämpimiä (lämmintä = noin +2 astetta!). Sitkeistä etsinnöistä huolimatta yhtään kukkaa ei vielä löytynyt. Täytyy odottaa vielä joitakin päiviä. Eläinkunnan edustajia voi havainnoida toistaiseksi kasvikunnan edustajia helpommin. Eilen lähitalon pihaa koristivat poro ja pari hanhea (kuva alla).


Viime viikolla oli norjalaisten suuri päivä: 17. mai, eli kansallinen juhlapäivä. Juhlapäivänä järjestettiin monenlaista ohjelmaa, josta näkyvin oli juhlaparaati. Huvittavinta on se, että koska koko kylä osallistuu paraatiin, paraatilla ei juurikaan ole katsojia. Suuri osa norjalaisista oli pukeutunut kansallispukuun, lähes kaikilla siis on sellainen. Kulkueessa norjan liput liehuivat ja hurraa huudot kaikuivat. Oli mukaan eksynyt yksi ruotsin lippukin! Juhlat jatkuivat urheiluhallilla, jossa oli tarjolla paljon erilaisia kakkuja, hotdogeja ja jäätelöä. Norjalaiset näyttävät siis juhlivat maatansa syöttämällä lapsensa ähkyyn.

Saarivaltakunnassa siis kaikki hyvin!

Talven loppu

Kohta moottorikelkkojen pärinä hiljenee kuukausiksi, koska Huippuvuorille on tullut kevät. Lumi sulaa kovaa vauhtia, päivä päivältä vuoret saavat enemmän ruskeita laikkuja (= ja muuttuvat rumemmiksi). Kadut ovat osin sulia, osin loskaisia, mutta olenhan minä Helsingissä asuessani tottunut loskaan. Taisi olla tämän kauden viimeinen hiihtoreissu lauantaina, kun hiihdettiin vuonon rantaa viisi tuntia auringon paistaessa ja meren kimaltaessa. Hiihtoreissulla näkyi paljon poroja, jotka kaikki tuijottivat meitä kummastellen . Kevään tulosta kertoo myös se, että perjantaina pidettiin meren rannalla grillijuhlat ja innokkaimmat kävivät meressä uimassa. Minulta uimareissu jäi väliin, ilman saunaa en kylmään veteen suostu!


Viikonloppuna oli tarjolla iso annos Suomi-viihdettä, eli euroviisut ja jääkiekon MM-loppuottelu. Molempia varten järjestettiin kansainvälinen kisakatsomo. Jääkiekkomenestys ei saanut katsomoa villiintymään, mutta euroviisut saivat tunnelman kohoamaan.

Päivän kohokohta oli tänään, kun soitin satamaan ja kuulin, että minun rahtitavarani ovat saapuneet laivalla. Koska en ole vielä niitä nähnyt, en voi tietää onko kaikki paketit tulleet, ja vieläpä ehjinä. Silti olen iloinen, että jotain on tullut perille, koska lähettäessäni pidin todennäköisempänä, että paketit päätyvät Timbuktuun kuin Longyearbyeniin.

Toisen viikon tunnelmia

Toinen työviikko on nyt käynnissä. Asiat sujuvat nyt helpommin, nyt jopa saan avattua työhuoneeni oven alle 15 sekunnissa! Ensimmäisinä päivinä modernin lukon avaamiseen kului minuutteja. Työpäivät kuluvat lähinnä aiheeseen, eli meren, jään ja ilmakehän vuorovaikutukseen, perehtymiseen, eli toisin sanoen tieteellisten artikkeleiden lukemiseen. Toisaalta minua työllistää "uuden työntekijän lista", jossa on 17 eri henkilöä, joiden luona minun täytyy käydä perehdytettävänä. Perusteellinen perehdystys ainakin!

Viikonloppu sujui rennosti. Sää oli upea, joten oli pakko käydä pienellä hiihtolenkillä, mutta ilman kivääriä en uskaltanut kovin kauas mennä. Lauantaina kävin shoppailemassa. Kyllä, täällä on useita kauppoja, vaikka kaikki eivät sitä uskokaan! Välillä kaupoissa tulee kauhisteltua hintoja. Kaikki tuore maksaa hirveästi. Maitoakin oppii arvostamaan, kun se maksaa 2,30 euroa litralta. Nauttikaa siis maidosta, kun sitä Suomen lehmät halvalla tarjoaa!

P.s. Kiva lukea kommentteja! Hehkuttakaa vaan etelän lämmöstä, en minä kadehdi... (vielä).

Ensimmäiset päivät Huippuvuorilla

Maanantaina iltapäivällä saavuin Huippuvuorille rinkka selässä ja sukset kainalossa. Turhaan en suksia tuonut, sillä täällä lunta on vielä reilusti, eikä maanantai-illan arktinen rankkasadekaan vienyt lumia mennessään. Tiistaina aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kävin hiihtämässä ristiin rastiin kylää. Aurinko jopa poltti vähän poskipäitäni, joten eipä tarvitse Kanarialle asti lähteä ihoa kärventämään.

Vappu sujui rauhallisesti. Simaa ei täältä löydy, mutta sentään serpentiiniä levitin ympäri asuntoa. Tänään olen ollut ensimmäistä päivää töissä. Olen siis kätellyt kymmeniä ihmisiä ja ihmetellyt tyhjän työhuoneeni kaikua. Työilmapiiri vaikuttaa täällä mukavalta. Vaikka englantia puhutaankin täällä yleisesti, olen jo tänään saanut superannoksen norjan kuullunymmärtämistä. Ehkä tällä norjan siedätyshoidolla opin jopa kieltä pikkuhiljaa.

Edellisen kerran olin Huippuvuorilla vuonna 2004-2005. Täällä on hyvin suurelta osin ihmiset vaihtuneet sen jälkeen, mutta onneksi minulla on jo ollut muutamia iloisia jälleennäkemisiäkin. Tavalla tai toisella, täällä joskus olleet palaavat aina takaisin!

Kuvassa kotitaloni: