Kebabia ja rapsutusta

Pitkä viikonloppu on nyt takana (maanatai oli toinen helluntaipäivä, ja siksi vapaapäivä täällä). Viikonloppuna pääsin erkaantumaan täysin työstä, ja siksi olikin vaikea palata takaisin töihin. Työviikko lähti kuitenkin lähes kirjaimellisesti räjähtäen käyntiin, kun vietin aamupäivän ampumaradalla harjoitellen kiväärillä ampumista. En ole koskaan erityisesti nauttinut ampumisesta, mutta kun sain tukittua korvani sekä korvatulpilla että kuulosuojaimilla, huomasin hetkittäin jopa innostuvani räiskinnästä. Tarkkuus ei ollut aina paras mahdollinen, mutta ohjaaja kannusti: "Hyvä, ajattelit ensin säikyttää jääkarhun pois etkä suoraan ampua kohti".

Viikonlopun yksi kohokohdista oli, kun perjantai-iltana kävimme ostamassa kebabia. Vielä vähän aikaa sitten Longyearbyenistä ei edes saanut kebabia, mutta nyt viikonloppuiltaisin ja -öisin grilli-auto palvelee keskustassa. Mainio idea. On hienoa, että joku uskaltaa aloittaa grillikioskibisneksen näin pienellä paikkakunnalla ja kylmissä olosuhteissa. Kannatuksen vuoksi, pitää mennä toisenkin kerran kebabille.

Lauantaina vietimme tyttöjen iltaa mökillä, joka sijaitsee noin 4 km päästä kylästä. Menimme polkupyörillä ja yövyimme mökissä. Tyttöjen iltaan kuului oleellisesti herkkujen syöminen. Mukava ilta. Aamulla kun silmät unisena kävelin ensimmäisenä porukasta ulos, olin varma, että jääkarhu tuijotti minua vähän matkan päässä. Vähän aikaa tuijotettuani tajusin, että se oli onneksi valkoinen lihava poro.

Mökki ja kaksi vahtikoiraa:

Eilen pyöräilin hollantilaisen kaverini kanssa koiratarhalle, joka on noin 12 kilometrin päässä kylästä. Tarhalla on noin 90 huskya. Rapsuttelimme koiria ja annoimme muutamille ruokaa. Tarhalla oli myös kaksi pentua. Ne olivat tosi suloisia, niin kuin koiranpennut yleensä ovat. Pennut kiskoivat kaulaliinaani, söivät kaverini housuja, kiusasivat toisiaan, olivat välillä sylissä ja juoksivat perässäni. Yritin jopa yllyttää niitä hanhilauman kimppuun paistin toivossa, mutta ilmeisesti en selittänyt asiaa niille tarpeeksi selvästi. Etenkin toinen pennuista sulatti sydämeni täysin, eikä lähtöä tarhalta helpottanut pentujen "älkää jättäkö meitä tänne yksin"-itku ja vikinä. Koirakuume nousee koko ajan!

Koiratarhalla: