Kostea juhannus

Juhannus meni jo! Tänä vuonna juhannus tuntui hyvin erilaiselta kuin aiemmin. Jäi juhannussaunavastat keräämättä, kun missään ei ole koivun koivua. Lämpötila ei tosin eronnut merkittävästi, sillä +10 astetta on Suomessakin koettu useanpana juhannuksena. Norjalaiset juhlivat juhannusaattoa päivää myöhemmin kuin Suomessa. Kyläläiset olivat saaneet koota puujätettä rantaa yhteen isoon kokkoon, joka sitten lauantai-iltana tuikattiin tuleen. "Suomalaisen" juhannusaaton, eli perjantain, vietin mökillä noin 12 km kylästä. Matka taittui suureksi osaksi pyörällä, mutta viimeinen kilometri täytyi mennä jalkaisin. Se oli se haastavin kilometri! Tähän aikaan vuodesta vuorilta ja jäätiköiltä virtaa jokia pitkin paljon sulamisvettä kohti merta. Päästäksemme mökille meidän piti ylittää joki. Siltoja tai muita apuvälineitä ei maastossa tietenkään ole. Alunperin kuvittelin jotenkin pääseväni kuivin jaloin joen yli, koska minulla oli gore-tex -kengät ja -housut. Sen totesin mahdottomaksi hyvin pian. Sitten kuvittelin, että vaikka vettä oli polviin asti, pääsisin helposti joen yli, koska en enää välittänyt kuivista jaloista. Väärin! Vaikka vettä oli vain polviin asti, virtauksen voima oli mahtava ja joen pohjan kivet liikkuivat pohjalla. Tietenkin pyllähdin jokeen. No, sitten en enää välittänyt kuivista vaatteistakaan, kunhan vain pääsisin jotenkin yli. Loppujen lopuksi toisen kädestä kiinni pitäen pääsin joen yli, ja mökkiin kuivattelemaan vaatteita ja viettämään juhannusaattoiltaa.

Meitä oli kuuden hengen porukka siellä mökillä. Syötiin hyvin ja istuskeltiin nuotion ääressä. Lauleskeltiin huuliharpun ja kitaran säestyksellä. Mökillä oli tosi mukavaa, vaikka seuraavana päivänä edessä oleva joen ylitys jo kummitteli mielessä. Ajattelin jo, että jään mökille syksyyn asti, kunnes joki kuivuu. Seuraavana päivänä joen ylitys sujui ennakkojännityksestä huolimatta melko kivuttomasti, kun päättäväisinä marssimme rivissä yli. Veden virtaus oli edellispäivää heikompaa.

Juhannusaaton nuotio

Eilen oli hieno aurinkoinen sää, joten koko työpäivän tuijotin ikkunasta ulos, ja mietin, että ulos on päästävä. Sen tein! Illalla kipusimme hollantilaisen kaverini kanssa vuoren huipulle. Alla on muutamia kuvia reissulta:

Kukat kivikossa

Vuorelle kiipeäminen on rankkaa....

...mutta ylhäällä maisema palkitsee raatamisen!

Kesäretkiä

Kukkia karun maiseman keskellä

Aurinko paistaa, ja lämpötila on parina päivänä jo hiponut +10 astetta. Kun ryhmä kavereitani sai vihdoin viime viikolla päätökseen lähes 80 päivää kestäneen hiihtoretkensä, ovat kaikki vihdoin siirtyneet kesäaktiviteetteihin. Viime viikolla kävin veneretkellä vanhassa venäläisessä kaivoskylässä, Grumantbyssä, joka hylättiin jo vuosikymmeniä sitten. Nyt taloissa asuu enää lokkeja, ja paikalla vilahti myös napakettu puoliksi kesäkarvaan siirtyneenä. Grumantbyssä näin tämän kesän ensimmäisen kukan, sen jälkeen niitä onkin näkynyt monessa paikassa.

Loppuviikolla sain vieraita Suomesta. Arkielämässä en ajattele asuvansa eksoottisessa paikassa, mutta kun esittelin vierailleni paikallista elämää, huomasin monta kertaa, että täällä olosuhteet ovat todella ainutkertaiset. Ehkä sen aikanaan huomaa myös pikku-Elina, kun hieman vanhempana katsoo omia lomakuviaan, joissa poseraa kuvissa jääkarhun, kiväärin ja Lenin-patsaan kanssa.

Hiihtoretkikunnan paluun kunniaksi teimme ison kakun, jossa heidän reittinsä näkyy

Hylätty kaivoskylä Grumantby


Sirppi ja vasara Grumantbyssä



Lokkien talo Grumantbyssä



Pikku-Elina Huippuvuorten vierailulla



Vuoren päällä Henkan kanssa


"Tuolla minä asun...aivan tarkalleen"

Löylyä lissää... vaikka kastelukannulla!

Ihanaa olla taas viikon flunssan jälkeen jalkeilla ja nähdä muitakin ihmisiä kuin elokuvatähtiä. Sairastellessa tuli katsottua aika monta elokuvaa, joten todellinenkin elämä on vaihteen vuoksi siis kivaa. Viimeiset taudin rippeet lähtevät hetken kuluttua, kun menen käymään saunassa. Yliopistorakennuksessa on sauna, jota työntekijät saavat vapaasti käyttää. Kyllä siellä kohtalaiset löylyt saa, mutta silti on selvästi nähtävissä, etteivät sen saunan rakentajat pyytäneet suomalaisilta konsulttiapua. Ensinnäkin, lauteet ovat hyvin alhaalla, joten lämpö karkaa ylös katon rajaan. Toiseksi, saunassa ei ole lattiakaivoa, joten liiallinen löylynheitto voi kostautua tulvimisena. Kaiken lisäksi löylyn heitto tapahtuu kastelukannulla tai leivontaan tarkoitetulla mittakulholla. Kaikista näistä pikkuvioista huolimatta yliopiston saunaa voi kuitenkin kutsua saunaksi.

Odottelen jo kovasti vieraita. Entiset naapurini Helsingistä tulevat torstaina vierailulle muutamaksi päiväksi 9 kuukauden ikäisen lapsensa kanssa. Lisäksi odottelen arktisten retkikunnan saapumista reissultaan. Nimittäin ryhmä ystäviäni, Frozen Five (www.frozenfive.org), palaa todennäköisesti torstaina kahden kuukauden mittaiselta hiihtoreisultaan. He hiihtivät Huippuvuoret päästä päähän, yhteensä yli 1000 km, ankarissa oloissa. Minä olen mukana järjestämässä heidän vastaanottoa takaisin sivistyksen pariin. Tällä viikolla siis tapahtuu paljon!

Kolhujen kautta voittoon!

Kesäkuu on alkanut, mutta olo ei ole kovin kesäinen. Viime viikot lämpötila on ollut pääasiassa plussan puolella, mutta välillä on satanut jopa lunta. Selailin netistä Suomen uutisotsikoita, ja niissä hehkutettiin helteestä. Perjantaina auringonpaisteessa kotiin kävellessäni kuvittelin jo, että täälläkin on nyt hellettä... sitten otin pipon pois päästäni, ja helle hellitti heti. Siis jos helteen määritelmä olisi se, että tarkenee ilman pipoa, niin kyllä, täällä olisi jo muutaman kerran ollut hellettä!

Perjantaina juhlittiin kesän tuloa. Yliopisto järjesti grillijuhlat rannassa. Siellä syötiin hampurilaisia ja hod dogeja, nautittiin auringon paisteesta. Innokkaimmat tanssivat tanssilavalla ja kävivät jopa uimassa. Tapahtuma kenties kuulostaa ihan Välimeren rantajuhlilta, mutta onnistuu se Huippuvuorillakin, tosin lämpökerrasto ja gore-tex -vaatteet päällä.

Lauantaina järjestettiin perinteinen urheiluvaihto Barentsburgin, venäläisen kaivoskylän, kanssa. Minä olin mukana sählyjoukkueessa, vaikka välillä tuntui siltä, että olin mukana pelaamassa jääkiekkoa ilman luistimia ja suojavarusteita. Pelissä taklattiin paljon, ja vammojakin syntyi, itse selvisin onneksi vain parilla mustelmalla. Turhaan emme taistelleet, sillä kaivosmiehet kaatuivat 6-3!