Kostea juhannus

Juhannus meni jo! Tänä vuonna juhannus tuntui hyvin erilaiselta kuin aiemmin. Jäi juhannussaunavastat keräämättä, kun missään ei ole koivun koivua. Lämpötila ei tosin eronnut merkittävästi, sillä +10 astetta on Suomessakin koettu useanpana juhannuksena. Norjalaiset juhlivat juhannusaattoa päivää myöhemmin kuin Suomessa. Kyläläiset olivat saaneet koota puujätettä rantaa yhteen isoon kokkoon, joka sitten lauantai-iltana tuikattiin tuleen. "Suomalaisen" juhannusaaton, eli perjantain, vietin mökillä noin 12 km kylästä. Matka taittui suureksi osaksi pyörällä, mutta viimeinen kilometri täytyi mennä jalkaisin. Se oli se haastavin kilometri! Tähän aikaan vuodesta vuorilta ja jäätiköiltä virtaa jokia pitkin paljon sulamisvettä kohti merta. Päästäksemme mökille meidän piti ylittää joki. Siltoja tai muita apuvälineitä ei maastossa tietenkään ole. Alunperin kuvittelin jotenkin pääseväni kuivin jaloin joen yli, koska minulla oli gore-tex -kengät ja -housut. Sen totesin mahdottomaksi hyvin pian. Sitten kuvittelin, että vaikka vettä oli polviin asti, pääsisin helposti joen yli, koska en enää välittänyt kuivista jaloista. Väärin! Vaikka vettä oli vain polviin asti, virtauksen voima oli mahtava ja joen pohjan kivet liikkuivat pohjalla. Tietenkin pyllähdin jokeen. No, sitten en enää välittänyt kuivista vaatteistakaan, kunhan vain pääsisin jotenkin yli. Loppujen lopuksi toisen kädestä kiinni pitäen pääsin joen yli, ja mökkiin kuivattelemaan vaatteita ja viettämään juhannusaattoiltaa.

Meitä oli kuuden hengen porukka siellä mökillä. Syötiin hyvin ja istuskeltiin nuotion ääressä. Lauleskeltiin huuliharpun ja kitaran säestyksellä. Mökillä oli tosi mukavaa, vaikka seuraavana päivänä edessä oleva joen ylitys jo kummitteli mielessä. Ajattelin jo, että jään mökille syksyyn asti, kunnes joki kuivuu. Seuraavana päivänä joen ylitys sujui ennakkojännityksestä huolimatta melko kivuttomasti, kun päättäväisinä marssimme rivissä yli. Veden virtaus oli edellispäivää heikompaa.

Juhannusaaton nuotio

Eilen oli hieno aurinkoinen sää, joten koko työpäivän tuijotin ikkunasta ulos, ja mietin, että ulos on päästävä. Sen tein! Illalla kipusimme hollantilaisen kaverini kanssa vuoren huipulle. Alla on muutamia kuvia reissulta:

Kukat kivikossa

Vuorelle kiipeäminen on rankkaa....

...mutta ylhäällä maisema palkitsee raatamisen!