Voi,voi meteorologit!

Ellen itse olisi myös meteorologi, huokaisisin isoon ääneen: Meteorologit eivät kyllä osaa säätä ennnustaa! Kyllä minä kokemuksesta tiedän, että ennustaminen ei ole helppoa. Joskus kuitenkin tuntuu, että kolikkoa heittämällä saisi tehtyä parempia sääennusteita Huippuvuorille, Suomen sään ennustamisessa on sentään vielä jotain tolkkua. Tarkistan lähes päivittäin Norjan ilmatieteen laitoksen ennusteen, tai oikeastaan kaksi ennustetta (yksityiskohtana meteorologiaan perehtyneille lukijoille: toinen on HIRLAM ja toinen on ECMWF). Usein ennusteet parille lähimmälle päivälle eroavat suuresti. Tarjolla on siis kaksi vaihtoehtoa tulevaksi sääksi. Se kolmas, todellinen sää, onkin sitten yleensä vielä asia erikseen.

Minä olisin halunnut valittaa päivystävälle meteorologille viime lauantaina, mutta koska ennen olin itsekin sellainen, tyydyin jupisemaan itsekseni. Lauantaina toteutin pitkäaikaisen suunnitelmani kiivetä lähialueen korkeimmalle vuorelle, Nordenskiöldtoppenille, joka on 1050 metriä korkea. Edeltävät päivät olin kytännyt sääennusteita ja iloinnut, että lauantaille pitäisi olla luvassa heikkotuulinen ja aurinkoinen sää. Kuinkas sitten kävikään? Neljän tunnin kipuamisen jälkeen pääsimme vuoren huipulle, pilven sisään lumisateeseen. Näkyvyys oli niin huono, että välillä pelko eksymisestä tuntui todelliselta. Kävelimme valkoisessa maastossa niin kauan kuin ylämäkeä riitti. Loppujen lopuksi kuin sattumalta löysimme jalanjälkiä ja niitä seuraamalla löysimme vuoren päällä sijaitsevan suljetun mökin ja sääaseman. Evästauon jälkeen jälkiä seuraten pääsimme myös pilven alapuolelle ja turvallisesti kotiin. Reissu oli kiva, mutta maisemat jäivät näkemättä.

Sääkoju Nordenskiöldin huipulla

Kiiruna mastoutuu syksykuosissaan

Ensilumi

Lunta vuorten huipuilla

Vuoret ovat saaneet päälleen tomusokerikuorrutteen, tai siltä se ainakin näyttää. Viikonloppuna satoi vuorille lunta ja maanantaina tuli muutama lumihiutale kylässäkin. Palasin puolitoista viikkoa sitten lomalta Suomen helteistä. Poissaollessani luminen shamppanjalasi oli rikkoutunut vuorilla, eli kesä oli virallisesti alkanut. Nyt näyttää siltä, että kesä on samalla myös loppumaisillaan.

Viimeaikoina olen töissä suunnitellut syksyn meteorologian kurssin opetusta. Opetan kurssilla muutaman tunnin. Kävin jo tutustumassa ryhmään, ja se oli hyvin kansainvälinen. Oppilaat ovat suurin piirtein omaa ikäluokkaani, mutta piristyksenä oppilasryhmässä on yksi noin 60-70 vuotias italialaisopiskelija. Olen töissä myös tutkiskellut mittalaitteita viime aikoina. Yritän saada vihdoin syksyllä mittaukset käynnistettyä. Mittausasema tulee olemaan lentokentän vieressä, joten ensin minun pitää vakuuttaa viraomaiset siitä, etteivät minun mittalaitteeni tiputa lentokoneita.

Vaikka viikonloppuna tuuli kovaa ja satoi vettä ja räntää poikittain, toteutin sisukkaasti pitkäaikaisen suunnitelmani mennä keräämään fossiileja. Niitä löytyi jäätikön edustalla olevalta moreenilta. Löysin pari oikein hienoa fossiilia. Tarkkaan en niiden ikää tiedä, mutta arvioin, että löytämäni fossiilit ovat ainakin 10 miljoonaa vuotta vanhoja. Jotain niiiden vanhuudesta kertoo se, että kiviin on piirtynyt puiden lehtiä. Huippuvuorilla ei ole ollut aikoihin puita, joten lehdet ovat tarttuneet kiviin silloin, kun Huippuvuoret sijaitsi hyvin paljon etelämpänä. Aivan hetkessä Huippuvuoret ei ole siirtyneet pohjoiseen, joten voin asua täällä levollisin mielin 4 vuotta, sillä tuskin siinä ajassa Huippuvuoret ehtivät ajelehtia kovin kauas!

Fossiili