Huippuvuorielämä tauolla

Huippuvuorielämä on nyt hetken tauolla, koska olen sivistämässä itseäni Bergenissä tieteen etiikan ja filosofian kurssilla. Ehkä palaan takaisin fiksuna ihmisenä, eihän sitä koskaan tiedä. Bergenissä on ollut pari päivää aurinkoista, mutta jos ennusteisiin on uskominen, niin huomisesta alkaen sitten sataa monta päivää. Voi ei.

Bergen tuntuu Longyearbyenin jälkeen hyvin urbaanilta. Ihmiset pukeutuvat epäkäytännöllisemmin kuin Huippuvuorilla ja vaikuttavat kiireisemmiltä. Kaupunkimaista on myös se, että yliopistorakennukseen ei pääse sisälle ilman magneettiavainta ja koodia. Pahin shokki minulle oli kuitenkin se, että edes yliopiston vessaan ei pääse ilman magneettiavainta ja numerokoodia. Toivon siis, että bergeniläisillä pysyy numerokoodi mielessä pahimmankin hädän yllättäessä!

Outo ilmiö

Aurinko laskee vuonolla

Niin se vain on, että outo ilmiö nimeltään yö on valtaamassa Huippuvuoret. Kyseistä ilmiötä ei ole täällä näkynyt sitten huhtikuun alun. Parina iltana olen tunnelman vuoksi sytyttänyt kynttilöitä ja ihmetellyt hämärää. Kahden kuukauden päästä ei ole sitten päivänvaloa lainkaan, joten öihin on parempi tottua.

Eilen illalla norjan kurssin jälkeen oli pakko lähteä iltakävelylle, kun ilma oli ihanan raikasta (0 astetta) ja aurinko oli laskemassa. Otin myös kameran mukaan, koska pitkäastä aikaa pääsin ikuistamaan auringonlaskun.

Hiili ei enää kulje tätä rataa pitkin, mutta telineet seisovat edelleen ylväänä muistuttamassa kaivostoiminnasta.

Jeg snakker norsk!

Viime viikon vietin koferenssissa Bergenissä. Reissu oli ammatillisessa mielessä hyvin antoisa, mutta ennen kaikkea oli virkistävää päästä vähän isompiin ympyröihin hetkeksi. En tiennyt, että minulla on paljon tuttuja ihmisiä Bergenissä, mutta oivalsin, että Huippuvuorilla olen tutustunut suureen määrään ihmisiä. Kun omassa työhuoneessa istuu papereiden ja tietokoneen ääressä ja on tutkivinaan asioita, unohtaa välillä, että ei oikeasti ole ainoa ihminen maailmassa, joka tekee samankaltaista tutkimusta. Siksi onkin hyvä aika ajoin vaihtaa ajatuksia "kohtalotovereiden" kanssa.

Olin turisti Bergenissä, mutta sain nauttia turistina olosta myös Huippuvuorilla. Lentäessäni mantereelle ja takaisin koneen ohjaksissa oli lentäjä, joka edellisessä elämässään oli todennäköisesti ollut matkaopas. Hän lensi osan matkasta Huippuvuorten todella matalalla, jotta matkustamossa voitaisiin katsella maisemia. Lisäksi hän selitti samalla näkymää. Maisemat olivat henkeäsalpaavat.

Maisema lentokoneesta

Aloitin norjan kurssin. Opetus on intensiivistä, ja kevääseen mennessä minun pitäisi osata norjaa niin hyvin, että läpäisen kokeen, jolla voi osoittaa pystyänsä tekemään töitä norjan kielellä. Mikään välttämättömyys norjan osaaminen ei minulle ole, koska työpaikkani on englanninkielinen, mutta käytännössä norjan osaaminen helpottaisi elämää. Norjan kurssilla on hauska käydä myös siitä syystä, että tapaa muita ei-norjalaisia ihmisiä ja tutustuu heihin. Kurssikaverini ovat mm. Venäjältä, Ukrainasta, Sveitsistä, Thaimaasta ja Uruguaista.

Pitkäjalkainen lenkkikaverini