Jeg snakker norsk!

Viime viikon vietin koferenssissa Bergenissä. Reissu oli ammatillisessa mielessä hyvin antoisa, mutta ennen kaikkea oli virkistävää päästä vähän isompiin ympyröihin hetkeksi. En tiennyt, että minulla on paljon tuttuja ihmisiä Bergenissä, mutta oivalsin, että Huippuvuorilla olen tutustunut suureen määrään ihmisiä. Kun omassa työhuoneessa istuu papereiden ja tietokoneen ääressä ja on tutkivinaan asioita, unohtaa välillä, että ei oikeasti ole ainoa ihminen maailmassa, joka tekee samankaltaista tutkimusta. Siksi onkin hyvä aika ajoin vaihtaa ajatuksia "kohtalotovereiden" kanssa.

Olin turisti Bergenissä, mutta sain nauttia turistina olosta myös Huippuvuorilla. Lentäessäni mantereelle ja takaisin koneen ohjaksissa oli lentäjä, joka edellisessä elämässään oli todennäköisesti ollut matkaopas. Hän lensi osan matkasta Huippuvuorten todella matalalla, jotta matkustamossa voitaisiin katsella maisemia. Lisäksi hän selitti samalla näkymää. Maisemat olivat henkeäsalpaavat.

Maisema lentokoneesta

Aloitin norjan kurssin. Opetus on intensiivistä, ja kevääseen mennessä minun pitäisi osata norjaa niin hyvin, että läpäisen kokeen, jolla voi osoittaa pystyänsä tekemään töitä norjan kielellä. Mikään välttämättömyys norjan osaaminen ei minulle ole, koska työpaikkani on englanninkielinen, mutta käytännössä norjan osaaminen helpottaisi elämää. Norjan kurssilla on hauska käydä myös siitä syystä, että tapaa muita ei-norjalaisia ihmisiä ja tutustuu heihin. Kurssikaverini ovat mm. Venäjältä, Ukrainasta, Sveitsistä, Thaimaasta ja Uruguaista.

Pitkäjalkainen lenkkikaverini