Tassutellen aurinkoon!

Sunnuntaina kävin hiihtoretkellä koirien kanssa. Alussa hieman epäilytti, mitä oli edessä, koska koiranelikko oli äärettömän täynnä virtaa koiratarhalla. Hädin tuskin antoivat valjaita laittaa päälleen, kun menohalut olivat suuret. Minulla oli vetoapuna kaksi koirista. Alussa ne vetivät minua tien yli suksien luo lähtöpaikalle uskomattomalla voimalla. Loppujen lopuksi makasin maassa mahallani tehden kaikkeni saadakseni heidät pysähtymään, mutta he saivat silti raahattua minua eteenpäin pitkin lumista maata. Sain kuitenkin sukset jalkaan ja pääsimme matkaan. Ilma oli kerrassaan upea ja koiratarhan alkuhankaluuksien jälkeen reissu sujui täydellisesti. Kilometrin päässä koiratarhalta auringon säteet tulivat esiin vuoren takaa. Se taisi olla koirille ensimmäinen kerta kuukausiin paistatella auringon paisteessa. Auringon paisteeseen päästyään he pysähtyvät hetkeksi kuin seinään ihmettelemään aurinkoa. Vuoden kiertokulku hämmästyttää siis myös Huippuvuorten koiria. Reissumme suuntasi Mälardalen-laaksoon. Siellä nautimme kauniista maisemista ja pidimme pari rapsuttelutaukoa. Retki teki kaikille hyvää, ja palatessamme koiratarhalle kaikki olivat rauhallisemmissa tunnelmissa, kun liiasta energiasta oli päästy eroon.

Hiihtokolmikko Mälardalenin maisemissa

Credo, Cimcia ja minä

Rapsutustauko

Nuka ottaa aurinkoa

Aurinkoa ja kotia kohti