Hasardihiihtoa kaamoksessa

Täysikuuuuuu, luo merelle siltaa. Täysikuuuuu....

Edellisenä viikonloppuna maistelimme thai-ruokaa, kun paikallinen thai-väestö järjesti Loy Krathong-festivaalin. Thaimaalaiset viettävät sitä vuosittain, mutta valitettavasti en tiedä sen pohjimmaista tarkoitusta. Juhla oli mukava ja jälleen kerran sain ihmetellä, miten paljon tällä saarella onkaan thaimaalaisia; ilmastossa, joka eroaa täysin heidän omastaan. Thairuoan jälkeen alkoi sitten meidän Suomiruokaviikko. Tällä viikolla on kaivettu pakasteesta ruisleipää, kabanossi-makkaraa ja juustoleipää (<- ei siis mitään leipäjuustoa, niinkuin joku harhaoppinen voisi todeta!). Nuo aarteet ovat suuressa arvossa, koska niitä ei ole nykyään tarjolla usein.

Pienessä kylässä tapahtuu paljon. Viime viikonloppuna oli taidefestivaalit. En osallistunut paljon sen tapahtumiin, mutta kävin katsomassa galleriassa taidenäyttelyn. Siellä oli esillä biologiaan liittyviä valokuvia: lähikuvia kukista, katkaravuista, kaloista, valaan luista ja jääkarhun karvasta. Kovin montaa niistä valokuvista en olisi seinälleni ottanut, mutta kyllähän toisaalta katkarapu voisi näyttää aika veikeältä seinällä. Eilen olin Huippuvuorten ilma-alusmuseon avajaisissa. Esillä oli materiaalia yrityksistä lentää pohjoisnavalle. Useimmat yrityksistä päättyivät ikävästi, vaikka kunniaa ja kuuluisuutta ne yleensä yrittäjille toivat.

Thaimaalaisen Loy Krathong-juhlan koristelu oli upea, ja vei ajatukset hetkeksi pois arktisesta maisemasta

Uuden ilmailumuseon avajaiset kokosivat paljon kylän väkeä paikalle

Laiton tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena sukset jalkaan. Hiihtokaverina olivat Henkka ja 4 koiraa. Idyllini rauhallisesta kaamoshiihtoretkestä romuttui jo hyvin pian, kun homma ei oikein lähtenyt sujumaan. Voin vain ihmetellä, miten suoria koirat ovat toiminnassaan, tunteissaan ja suhteissaan. Tuoreet vanhemmat Credo ja Cimcia hiihtivät minun kanssani. Isä ei tosin ollut kovin lojaali "tyttöystävälleen" vaan pyrki koko ajan toisen edellä menevän tytön perään, jolla on juoksuaika. Jo suksien laitto vaati kymmenen minuuttia ja minun jatkuvaa huutoa, kun tuo tyttö kiinnosti niin kovasti. Sitten kun vihdoin päästiin vauhtiin, Credo juoksi ihastuksensa luo, eikä suostunut juoksemaan metriäkään edellä. Credo oli täysin kuuro ja hänen päässään ei liikkunut mitään muuta kuin tuo tyttökoira. Vielä suorempaa suhdetoimintaa esitteli minulle viikko sitten Sroka. Hän oli rakastunut naapurihäkin tyttöön. Ensin hän hellästi lähestyi tätä, mutta sitten jo hän toimeliaasti päätti puraista tyttöä pyllyn karvatupsusta. Tyttö suuttui kunnolla ja kääntyi pois. Sroka katsoi minua ihmettelevästi. Hän mietti selvästi, että naisia on vaikea ymmärtää. Saa nähdä minkälaisia naistenmiehiä pentukolmikosta isona tulee, jos he seuraavat isänsä mallia!

Hasardihiihtoa kaamoksessa...

Saa nähdä oppiiko hän isänsä tavoille. (Äiti ainakin taisi unohtaa neuvoa, että suu pyyhitään ruokailun jälkeen).