Veto päällä

Valjakon vauhtia

Viime aikoina on ollut "veto" päällä. Olen käynyt monta kertaa valjakkonelikon kanssa ajelulla laaksossa. Viime viikolla valjakkoreissu oli hieman tavanomaista jännittävämpi. Olimme liikenteessä kolmella valjakolla. Kun edellä olevien valjakoiden koirat olivat alkaneet jahdata poroja, päättivät ajurit kääntyä takaisin kylää kohti. Meidän koiramme tekivät liian jyrkän käännöksen, jonka seurauksena reki oli pian kyljellään ja minä ja kaverini roikuimme kaikilla voimillamme siinä ja huusimme koirille pysähtymiskäskyä, jarrut kun eivät kyljellään olevassa reessä toimi. Pienen matkan raahauduimme, mutta sitten onnistuimme saamaan reen pystyyn. Olisi tullut pitkä kävelymatka, jos valjakko olisi päässyt käsistä. Vasta muutama päivä myöhemmin kuulin, että tuolla samaisella retkellä edelläajavat valjakot olivat nähneet hyvin tuoreita jääkarhun jälkiä ja koirat olivat nuuskineet ilmaa kiinnostuneena. Edelliseltä päivältä karhusta oli näköhavaintojakin. Koska oli pimeää, me emme tietenkään nähneet mitään. On siis mahdollista, että karhu on seurannut hyvinkin läheltä hullunkurisen valjakon menoa. Tällä viikolla valjakkoajelut sujuivat jo paremmalla rutiinilla.

Minua on siis vedetty paljon, mutta minä olen viime päivinä myös vetänyt... ihan tasapuolisuuden vuoksi. Ollessani nyt muutaman viikon ajan yksin kotona, olen yrittänyt starttailla Yamahaa. Homma on osoittautunut erittäin haastavaksi, koska sen akku on hyvin tyhjä. Perjantain raahasin edestakaisin "jumpstartteria", jolla yritin saada kelkan käyntiin. Ei onnistunut. Lauantaina sain auton akun lainaan ja kytkin sen kelkkaan. Sain kelkan 5 sekuntia pysymään käynnissä, mutta sitten se sammui. Yritin ladata kelkkaa auton akulla ja välillä latasin auton akkua kotona, ja sitten sitten sillä latasin kelkan akkua jne... Tuo operaatio kesti eilen 8 tuntia ja tänään aamulla jatkoin! Kelkka on tietenkin parkissa pari sataa metriä kotiovelta, joten yli 10 kilon akun raahaaminen kävi urheilusta. Ensin meinasin pestata vetokoiran hommaan, mutta sitten päätin itse vetää. Akku likurin päälle, liukurin kahvaan kaulaliina vetonaruksi ja eikun menoksi. Pitäisi melkein patentoida tuo erinomainen kuljetusmenetelmä! (vaikka varmaan kylähullun arvonimen voi sillä helposti saada). Kaikesta huolimatta: kelkka ei ole käynnistynyt.

Avokadon mielestä yö on ollut liian pitkä...

Polaariyö alkaa olla lopuillaan. Keskipäivällä on jo pimeän sijaan hämärän sinistä. Tänä vuonna iloitsen erittäin paljon valon palaamisesta, koska kaamos on tuntunut aika pitkältä. Samaa mieltä kanssani on keväällä istuttamani avokadopuu. Se on protestina tiputtanut kaikki lehtensä, yhtä lukuunottamatta, ja valittaa, että tämä "trooppinen" yö on ollut hänen makuunsa aivan liian pitkä.

Sininen keskipäivä

Hämärää

Jäät ovat lähteneet vuonolta

Pakkasen oikut

Vuonon jäinen maisema

Tahtoisin ulos! Kyllä sinne periaatteessa helposti pääsee, mutta pian vilu ajaa takaisin sisään. Tahtoisin kunnolla ulkoilemaan, vaikkapa hiihtämään. Lähes siitä asti, kun palasin joululomalta, on elohopea ollut lähempänä -30:tä kuin -20:tä astetta. Tuulen kanssa pakkasen purevuus on ollut yli 40 pakkasastetta. Tilastojen mukaan moneen vuoteen ei edes ole ollut näin kylmää. Ulkoilu on ollut siis rajoittunutta.

Viikolla minun oli pakko käydä säämastollani keräämässä mittaukset talteen. Kylmä rankaisi heti sormiani, kun ruuvasin paljain käsin mittalaitteen muttereita auki. Tunto palasi pikkurilliin vasta vartin päästä siitä, kun sain sen takaisin lämpimään. Meinasin uhrata sormeni tieteen vuoksi!

Tällä hetkellä ulkona on upea kuutamo. Pitkästä aikaa voi silmä erottaa vuorten silhuetit ja laaksot, mutta niitäkään ei kauan pysty ulkona ihailemaan. Kylmä on tietysti yleisesti ottaen pukeutumiskysymys, mutta jossain tulee raja vastaan. Jos laitan tarpeeksi vaatetta päälle, että pärjäisin pidempään ulkona, minua jouduttaisiin vetämään pulkassa, koska itse tuskin kykenisin sulavasti vaatepallerona liikkumaan.

Näissä lämpötiloissa norjalaisen rakentamisen puutteet ovat tulleet selville. Kaksinkertaiset ikkunat eivät pidä kylmää loitolla ja vinoon asennettu ovi saa melkein tukan vedossa hulmuamaan eteisessä. Kynnyskin on asunnon sisäpuolelta jäässä. Korjausmies kävi kutsumatta viikolla suoristamassa ovea, työn hän tietenkin suoritti vuoden kylmimpänä päivänä, joten asuntokin sai varmaan oviremontissa raikkaan tuuletuksen. Monet autotkin ovat ilmeisesti kärsineet kylmästä, jota on sitten yritetty välttää usean tunnin mittaisilla tyhjäkäynneillä. Suomessa taitaa lailliselle tyhjäkäynnille olla rajana pari minuuttia, täällä näköjään tuntienkaan tyhjäkäynnit eivät haittaa.

On tässä pakkasessa koomisiakin piirteitä. Esimerkkinä niistä mainittakoon, että lauantaina menin kostein käsin hakemaan postia. Sormeni tietenkin tarttuivat metallisen postilaatikon seinämiin kiinni! Sillä hetkellä tunsin sympatiaa kaverini koiraa kohtaan, joka innostuksissaan lipaisi aiemmin viikolla liikennemerkkiä ja tarttui kielestään kiinni. Pakkasilla on siis pidettävä "kieli keskellä suuta"...

Longyearbyen pakkasen syleilyssä

Hyytävän jäätävää

Etelänloma Suomessa on takanapäin. Palasin perjantaina pohjoiseen pimeyteen... ja ennen kaikkea kylmyyteen. Nytkin mittarissa on 25 pakkasastetta ja lisäpiristyksenä on hyytävän kylmä viima. Tänään töissä työkaverit pilke silmäkulmassa totesivat, että tällaisina päivinä sitä miettii, että miksi ihmeessä asuu Huippuvuorilla, kun meinaa saada hypotermian jo työmatkalla. Ehkäpä juuri siinä on se jännitys! Vähän käy sääliksi uusia opiskelijoita, joilla on ensimmäinen viikko arktisissa oloissa ja turvallisuuskurssilla meneillään. Jos näissä lämpötiloissa he pärjäävät viikon ulkona erilaisissa turvallisuus- ja pelastusharjoituksissa, selviävät he varmasti lukukauden kunnialla.

Yltäpäältä kankaaseen kääriytyneenä uskaltauduin äsken pienelle iltakävelylle. Piti käydä toteamassa, että vuono on todellakin jäässä, kylläkin möykkyisessä ajojäässä. Niin ei ollut viime vuonna. Ehkäpä tästä tulee vielä kylmä ja jäinen talvi!

Lomakuva Suomesta. Kuva eroaa tällä hetkellä Huippuvuorista siten, että siinä on valoa, paljon lintuja ja puu. Nuo kaksi ensimmäistä tulevat varmasti keväällä, mutta viimeiseen tarvitaan aikamoinen ilmastonmuutos...