Veto päällä

Valjakon vauhtia

Viime aikoina on ollut "veto" päällä. Olen käynyt monta kertaa valjakkonelikon kanssa ajelulla laaksossa. Viime viikolla valjakkoreissu oli hieman tavanomaista jännittävämpi. Olimme liikenteessä kolmella valjakolla. Kun edellä olevien valjakoiden koirat olivat alkaneet jahdata poroja, päättivät ajurit kääntyä takaisin kylää kohti. Meidän koiramme tekivät liian jyrkän käännöksen, jonka seurauksena reki oli pian kyljellään ja minä ja kaverini roikuimme kaikilla voimillamme siinä ja huusimme koirille pysähtymiskäskyä, jarrut kun eivät kyljellään olevassa reessä toimi. Pienen matkan raahauduimme, mutta sitten onnistuimme saamaan reen pystyyn. Olisi tullut pitkä kävelymatka, jos valjakko olisi päässyt käsistä. Vasta muutama päivä myöhemmin kuulin, että tuolla samaisella retkellä edelläajavat valjakot olivat nähneet hyvin tuoreita jääkarhun jälkiä ja koirat olivat nuuskineet ilmaa kiinnostuneena. Edelliseltä päivältä karhusta oli näköhavaintojakin. Koska oli pimeää, me emme tietenkään nähneet mitään. On siis mahdollista, että karhu on seurannut hyvinkin läheltä hullunkurisen valjakon menoa. Tällä viikolla valjakkoajelut sujuivat jo paremmalla rutiinilla.

Minua on siis vedetty paljon, mutta minä olen viime päivinä myös vetänyt... ihan tasapuolisuuden vuoksi. Ollessani nyt muutaman viikon ajan yksin kotona, olen yrittänyt starttailla Yamahaa. Homma on osoittautunut erittäin haastavaksi, koska sen akku on hyvin tyhjä. Perjantain raahasin edestakaisin "jumpstartteria", jolla yritin saada kelkan käyntiin. Ei onnistunut. Lauantaina sain auton akun lainaan ja kytkin sen kelkkaan. Sain kelkan 5 sekuntia pysymään käynnissä, mutta sitten se sammui. Yritin ladata kelkkaa auton akulla ja välillä latasin auton akkua kotona, ja sitten sitten sillä latasin kelkan akkua jne... Tuo operaatio kesti eilen 8 tuntia ja tänään aamulla jatkoin! Kelkka on tietenkin parkissa pari sataa metriä kotiovelta, joten yli 10 kilon akun raahaaminen kävi urheilusta. Ensin meinasin pestata vetokoiran hommaan, mutta sitten päätin itse vetää. Akku likurin päälle, liukurin kahvaan kaulaliina vetonaruksi ja eikun menoksi. Pitäisi melkein patentoida tuo erinomainen kuljetusmenetelmä! (vaikka varmaan kylähullun arvonimen voi sillä helposti saada). Kaikesta huolimatta: kelkka ei ole käynnistynyt.

Avokadon mielestä yö on ollut liian pitkä...

Polaariyö alkaa olla lopuillaan. Keskipäivällä on jo pimeän sijaan hämärän sinistä. Tänä vuonna iloitsen erittäin paljon valon palaamisesta, koska kaamos on tuntunut aika pitkältä. Samaa mieltä kanssani on keväällä istuttamani avokadopuu. Se on protestina tiputtanut kaikki lehtensä, yhtä lukuunottamatta, ja valittaa, että tämä "trooppinen" yö on ollut hänen makuunsa aivan liian pitkä.

Sininen keskipäivä

Hämärää

Jäät ovat lähteneet vuonolta