Loma etelässä

On kai tavallista lähteä kesken pimeän talven etelänlomalle. Minäkin päätin kokeilla, lähdin pidennetyksi viikonlopuksi Tromssaan. Kohteeni ei ehkä ole se kaikista tyypillisin etelänlomalle, mutta minulle lomakohde sijaitsi yli 1000 kilometriä kotiani etelämpänä. Toivoin, että reissusta olisi tullut aurinkoloma, mutta se valopallukka jäi näkemättä pilvisen kelin takia. Viimeinen toivoni oli nähdä se lentokoneesta, mutta kun vihdoin nousimme pilvien yläpuolelle, oli koneella nokka tiukasti kohti pohjoista ja aurinko jäi selkäni taakse. Ei auta muuta kuin odottaa, että aurinko palaa Huippuvuorille.

Tutustuin Tromssassa polaarimuseoon, joka lähinnä käsitteli Huippuvuoria. Mieleen vierailusta jäivät erityisesti täytetyt Grönlanninkoirat. En ole tottunut näkemään vetokoiria yhtä jäykkinä! Museo oli oikein mukava ja esitteli kattavasti Huippuvuorten historiaa. Minusta tuntuu, että minun kuuluisi tuntea Huippuvuorten historiaa paremmin. Toivottavasti ensi viikolla yliopistolla järjestettävä "Huippuvuorten historia" -kurssi täytää aukkoja sivistyksessäni.

Oli virkistävää käydä kaupunkilomalla: syödä ravintoloissa, käydä elokuvissa ja vähän shoppailla. Nyt taas jaksaa tovin elää "maalaiselämää" Huippuvuorilla. Eloa tähän kylään tuovat kuitenkin ensi viikolla Polaarijazz-festivaalit.

Tromssan polaarimuseon täytetyt grönlanninkoirat. Onneksi lajitoverit Huippuvuorilla ovat vähän eloisampia.

Hylkeenpyytäjä polaarimuseossa

Hyljenäyttely (...ja minä vain mietin, mistäköhän noista saisi parhaan karvalakin...)

Juuri tämä koira oli kuuluisan naparetkeilijä Amundsenin mukana Länsiväylän ylityksellä. Itse en kyllä uskaltaisi lähteä näin hurjannäköisen pedon kanssa lyhyemmällekään retkelle. Hih.