Pitkän matkan vieraita etelästä!En ole aikoihin käynyt Stockmannin hulluilla päivillä, mutta vastaavaa hamstraustunnelmaa sain kokea viikonloppuna. Täällä ihmiset ryntäävät silmät kiiluen kohti kauppaa, kun kerran vuodessa järjestetään "vitamiinishokkipäivät". Yleensä tuoratavaran hinta hirvittää, mutta tarjouspäivien aikana tarjolla on hedelmiä ja vihanneksia halpaan hintaan. Eipä ole meillä kotona koskaan ollut sellaista hedelmävuorta, kuin nyt on. Ananas matkusti kaupasta kotiin untuvatakin sisällä, ettei pakkanen sitä purisi. Pöydällä kylmää kohtaloaan ihmettelee myös mangoja, kiwejä, passion-hedelmiä... En ole edes uskaltanut tarkistaa, mistäpäin maailmaa ne ovat lähteneet matkaan ja sitten tänne arktisiin oloihin joutuneet. Eipä tosin täällä olisi mitään lähiruokaa tarjolla, joten jos oman saaren eväillä pitäisi selvitä, voisi keripukki iskeä aika pian.
Nyt on tosiaan voittajaolo, koska selvästi kaamos on takanapäin. Vihdoin näkee ympärilleen ja kylä on herännyt uuteen eloon (vai johtuukohan se valon sijaan siitä vitaamiinishokista?). Vähän väliä kuuluu kelkkojen pärinää ja ilmassa leijailee kaksitahtiöljyn haju. Lauantaina kävin upealla hiihtoretkellä pastellinsävyisessä laaksossa. Edes 25 asteen pakkanen ei pahasti hiihtäjiä kirpaissut. Laaksossa oli paljon poroja, jotka epätoivoisesti yrittävät kaivaa kovaksipakkautuneen lumen alta ruokaa. Niillä elukoilla on kova elämä. Kuulin, että Huippuvuorten porojen yleinen kuolinsyy on se, että niiden hampaat kuluvat, eivätkä ne enää kykene syömään. Kyllä ihmisen elo on siinä suhteessa helppoa: jos hampaani eivät kykenisi uppoamaan kaupasta ostamaani mangoon, voisi vain ottaa tehosekoittimen puruavuksi ja vitamiinishokkini olisi turvattu!
Kuu kurkistaa vuoren takaa
Laakson helmikuun hiihtomaisemat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti