Lennä sääpallo, lennä!

Pallo lähdössä lentoon pinkissä maisemassa

Aloitin eilen kahden viikon kenttätyöurakoinnin tyylikkäästi 14 tunnin työpäivällä. Asensimme muutamia mittalaitteita paikoilleen, jotka toivottavasti itsekseen mittaavat parin viikon ajan. Tästä eteenpäin yritämme päivittäin tehdä sääpallomittauksia. Alku ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, vaan pakkanen hyydytti laitteet eilen testilennolla. Tänä aamuna pakkaslukemat olivat vieläkin hurjemmat, -29 astetta, joten toivoa lennätyksestä ei ollut. Saimme lentokentältä luvan lennättää palloa vain lentokentän aukioloaikojen ulkopuolella, mikä tietää minulle ilta/yötöitä lähiaikoina. Pidän peukkuja pystyssä, että huomenna lämpömittari näyttäisi vähän suopeampia lukemia.... ja että tekniikka muutenkin toimisi.

Monen vuoden tauon jälkeen vuono on taas jäässä (kuvassa etualalla näkyy muuten lentokenttä)

Viime viikolla saimme Suomesta vieraita, jotka lähtivät maanantaina. Mukana tuli mukava paketti ruisleipää, juustoleipää, lenkkimakkaraa ja mämmiä! Viikonloppuna teimme pieniä retkiä, ja sää oli täydellinen. Lauantaina vietettiin myös synttäreitä ja minä sitten vahingossa tiputin täytekakun lattialle. Olen monesti nähnyt televisiossa, kun kakkuja heitellään, mutta enpä ole ennen itse kokeillut. Onneksi synttärisankari ei suuttunut ja kakkukin saatiin pelastettua, lautasta tosin ei. Sunnuntaina kävin tervehtimässä koirakavereitani tarhalla ja kävimme Credon kanssa hiihtämässä monta tuntia laaksossa. Kollegat Bergenistä olivat pystyttämässä säämastoa samassa laaksossa ja kun tulin hiihtoretkelläni paikalle, jouduin pystytyspuuhiin. Credo sai odottaa minua tovin narun päässä hieman pettyneenä, kun ei saanut merkata komeaa säämastoa.

Kelkka-ajelulla vierailijoiden kanssa

Väriä naamalla

Viime viikonlopun mökkireissulla iski vatsatauti, joka veti naaman kalpeaksi. Tänä viikonloppuna on ollut naamassa enemmän väriä, osittain koska aurinko on paistanut. Vasta perjantaina sain vuoden ensimmäiset kunnon auringonsäteet naamalleni, ja viikonloppuna on sitten riittänyt paistetta ja pakkasta. Tämä viikko on ollut perinteinen aurinkojuhlaviikko "Solfestuka" ja kaikenlaisia tapahtumia on kylällä ollut. Kävin eilen seuraamassa rekikisaa, jossa itserakennetuilla laskuvälineillä joukkueet kilpailevat mäen laskussa; lähinnä nopeudessa, mutta myös tyylissä. Tänä vuonna alas mäkeä tuli hevonen, merirosvolaiva, prinsessasänky ja paljon muita mielenkiintoisia rekiä. Kävin myös katsomassa Solfest-revyyn, joka oli paikallisin voimin toteutettu revyy Longyerbyenin elämästä ja poliitikasta. Osa revyyn sketseistä olivat erittäin osuvia. Osansa sai esimerkiksi kylän aluesuunnittelu- ja kaavoituspäällikkö, joka yhdessä sketseistä suunnitteli kaavoitusasioita heittämällä tikkaa kylän kartalle. Välillä on viime aikoina tosiaan tuntunut, että kylän aluesuunnittelu ja -päätökset ovat olleet tikanheittoon perustuvia, hih. Aurinkojuhlaviikon päätösbileitä vietettiin eilen. Yöelämä on ollut viimeaikoina kohdallani jäänyt vähäiseksi, joten pitkästä aikaa oli hauska käydä katsastamassa menoa.

Monta moottorikelkkaa oli paikalla Ta sjansen- rekikisassa. Menisi laskut sekaisin, jos edes yrittäisin laskea montako...

Hevosen vuoro tulla mäkeä alas

Viime viikkoina nallet ovat häärinet kylän lähettyvillä. Itse en ole yhtään vielä nähnyt, mutta en olisi kovin yllättynyt, jos sellaisen joku päivä kohtaisin. Viimeisen viikon aikana säämastoni lähellä on raportoitu neljä kertaa karhuhavainnosta. Jännityksellä menen huomenna katsomaan, onko mittalaitteiden johtoja maisteltu. Viikon päästä aloitan mastolla kahden viikon mittaisen mittauskampanjan, ja toivon, että saisin tehdä työni rauhassa, ilman että yli-innokkaita tieteestä kiinnostuneita karhuja astelee paikalle. Tarpeeksi on jo siinä, että saksalainen lasten TV:n kuvausryhmä tulee seuraamaan kenttätöitäni, eli sääpallon lennätystä. Olen jo etukäteen naureskellut, että koska en puhu sujuvasti saksaa, minut tietenkin sitten dubataan saksaksi. Voi ei.

Karhut eivät valitettavasti ole pelottavin uhka, mitä Huippuvuorilla on. Pelkästään tänään on sattunut kaksi lumivyöryä. Jälkimmäisessä vyöryssä jäi alle yksi henkilö, joka saatiin kaivettua esiin vasta kolmen vartin päästä, ja valitettavasti menehtyi. Vuonon toisella puolella tapahtunutta pelastusoperaatiota seurasin kotipihalta. Vyöry näyttää kaukaakin katsottuna valtavan isolta. Toivottavasti järkyttäviä onnettomuuksia ei tule enää yhtään enenpää.

Karvalakki

Kevätmuodin kärkeä: karvalakki!

Pakkasta on viimeaikona ollut ihan riittämiin, tosin onhan meneillään ilmastotilastojen mukaan kylmin aika vuodesta. Voisi sanoa, että on ollut karvalakkikelejä. Olen jo pitkään unelmoinut karvalakista, mutta sopivaa ei ole vain löytynyt. Eilen vihdoin ostin lakin, jossa on untuvaa ja karvaa. Kun innostuneena istuin sisälläkin karvalakki päässä, aloin miettiä, että taitavat olla viimeisetkin muotitietoisuuteni rippeet kadonneet. Näin siinä käy, kun asuu tarpeeksi kauan Huippuvuorilla pienessä yhteisössä, että eräänä päivänä on pakko saada karvalakki ja vieläpä kuvittelee, että se on "cool". Täällä ihmiset tietävät katumuodista paljon vähemmän kuin kalsari- ja lämpökerrastomuodista. Täällä ei häpeillä julkisesti kerrastossa esiintymistä, ja minä pukeudun usein ylpeydellä ylisuuriin villahousuihini; hylkeennahkakengät ovat jalassani puolet vuodesta. Saa nähdä, onko tästä kalsari- ja karvalakkipukeutumisesta enää paluuta, hih.

Tällä viikolla olen tehnyt pieniä retkiä hiihtäen, koiravaljakolla ja moottorikelkalla. Tänään näin retkellä kolmasosan auringosta; sitä ei siis vielä lasketa kunnolliseksi bongaukseksi. Täytyy siis vielä hetki odottaa ennen kuin näen sen ensimmäistä kertaa. Valoisuus on kuitenkin ihanaa. Aamulla voi mennä valossa töihin ja hämärää riitttää vielä iltakuuteen.

Kaunis karvalakkikeli