Lance-laiva on tullut minulle viime vuosina tutuksi.On kivaa olla jälleen kotona, vaikka tutkimusristeily oli tosi mukava. Seilasimme 12 vuorokautta enimmäkseen äärimmäisen hyvässä kelissä, tosin vuodenaikaan nähden lämpötilat olivat poikkeuksillisen alhaiset. Teimme ensin neljä päivää ahkerasti töitä Van Mijenfjorden -vuonon jäällä. Sitten kävimme vaihtamassa osan opiskelijoista puolessa välissä, koska kaikki eivät samalla kertaa laivaan mahtuneet. Sitten suuntasimme pohjoiseen, jossa 80. leveyspiiri tuli hetkellisesti ylitettyä. Loppuajan vietimme luoteisosan vuonoissa mittauksia tehden.
Tunnelma risteilyllä oli oikein leppoisa, ja mukana olleet opiskelijat olivat tänä vuonna erityisen mukavia. Moni heistä tosin palasi hieman pettyneenä kotiin, koska emme nähneet reissun aikana jääkarhuja, tosin hylkeitä ja mursuja näkyi paljon. "Äksöniä" meille kaikille pari kertaa tarjosi jään nopea halkeileminen, ja jääleirin nopea evakuoiminen. Ensimmäisellä kerralla kaikki mittalaitteet ja ihmiset oli evakuoitu 5 minuutissa siitä, kun jää halkesi keskeltä leiriä. Toisella evakuointikerralla jäähän kiinnitetyt mittalaitteet aiheuttivat päänvaivaa, ja katsoin muutaman muun kanssa jäälautalla seisten, kun viereisellä jäälautalla kollegani yrittivät irrottaa laitteita jäästä ja kuinka laiva loittoni molemmista jäälautoista. Laiva tuli kuitenkin poimimaan meidät kaikki ja mittalaitteetkin saatiin pelastettua!
Vaikka töitä tuli paiskittuakin aika lailla, oli välillä aikaa rentoutumiseen. Yhden rankan työpäivän jälkeen kävin laivan kannella porekylvyssä ...ihan totta! Lance-laivan takakannella on ihan oikea poreamme, jonka +40 asteinen kylpy tuntui taivaalliselta 20 asteen pakkasessa. Paluumatkalla kävimme shoppailemassa maailman pohjoisimmassa kylässä, Ny-Ålesundissa. Mukaan tarttui tuliaispullo Ny-Ålesund-konjakkia, jonka valmistamisessa on käytetty läheisen jäätikön jäätä. Etiketissä vieläpä lukee, että UNIS (työpaikkani) on tieteellisesti määrittänyt konjakissa käytetyn jään iäksi 2000 vuotta.
Palasin risteilyltä sopivasti vapuksi kotiin. Lähdimme kahdestaan vapuksi mökkireissulle. Mökki sijaitsi upealla maisemapaikalla vuonon rannalla, ja lähimailla ei ollut ketään... paitsi.... Kun olimme jo pakkaamassa kotiinlähtöä varten, huomasin, että olimme saaneet vieraan. Jääkarhu tallusteli suoraan mökin edestä, ja kun huomasin karhun, se oli vain 50 metrin päässä. Tuijottelimme vierailijaa oviaukosta kiinnostuneina, mutta karhu loi meihin vain muutaman lyhyen katseen eikä ollut meistä juurikaan kiinnostunut. Taisipa olla nallella maha täynnä hyljettä. Samainen karhu sitten tallusteli ja ui oikoreittiä, ja oli Longyearbyenissä ennen meitä!
Monenlaista mastoa ja mittalaitetta ja tavaraa ehdimme merijäälle asentaa. 
Palloakin jälleen lennätettiin... tällä kertaa entistä upeammissa maisemissa.
Jo paljon muuttolintuja on palannut Huippuvuorille
Hylkeet nauttivat aurinkoisista keleistä kaikessa rauhassa, kunnes tulimme laivalla ja murskasimme poloisten jäälautan.
Ilta Van Mijenfjorden -vuonossa. Näitä maisemia katselin poreammeesta.
Ny-Ålesundin satamassa komeilee pohjoiset lukemat.Niin, ja tässä on herra Iso Karhu, joka pistäytyi yllättäin luoksemme kyläilemään:
Karhu tuli mökille kylään, mutta jatkoi samantien rentoa löntystelyään.
1 kommentti:
Mahtavia kuvia! Tuntuu hurjalta, että teillä on siellä tuollaista ja meillä melkein hellettä pukkaa, vaikka ollaan samassa maassa.
Huldallekin näytin sivua. Tyttö oli täysin vakuuttunut, että äiti se siinä profiilikuvassa patsastelee, eikä suostunut millään vaihtamaan mielipidettä. Halusi vain itsekin jääkarhuja katsomaan :) heh.
Lähetä kommentti