Kuksan kaste

Kuksa sai kasteensa sunnuntairetkellä

Heinäkuun helteitä ei ole täälläpäin näkynyt. Muutama päivä sitten olivat vuoret saaneet jopa uutta lunta päälleen; se sentään suli nopeasti pois. Tuuli on ollut kolea monena päivänä, ja olen antanut itselleni hyvällä omatunnolla luvan viettää iltoja kotona sisätiloissa. Olen viimeaikoina näperrellyt ja puuhastellut monenlaista. Sain vihdoin valmiiksi kuksan, jota olen laiskasti vuoden ajan viilannut ja hionut. Kuksa pääsi tänään kastereissulle, kun kävimme pyörä/kävelyretkellä lähimaastossa. Hyvä oli kuksasta hörpätä teetä, samalla kun kivellä istuen tuijotteli tundraa ja virtaavaa jokea. Toinen projekti, jonka sain valmiiksi, on lapaset. Ne ovat niin lämpimät, että niillä pärjää pitkälle syksyyn. Olen kuitenkin jo varautunut talven pakkasiin ja hankin hylkeen nahkan. Seuraava projektini on siis tehdä itselleni hylkeennahkarukkaset. Saa nähdä tuleeko kelvolliset rukkaset vai jotain aivan muuta... Luulen, että energia kaikkeen puuhasteluun tulee keskiyön auringosta. Nyt mennään jo heinäkuun loppupuolella, joten loputon ilo keskiyön aurinko ei valitettavasti ole. Pitkä täysin valoisa kausi on mielestäni yksi Huippuvuorten parhaita puolia. Jotta voisin nauttia valosta mahdollisimman paljon, pitäisi minun ehkä harkita asuvani Huippuvuorilla kesät ja Etelämantereella talvet. Tai ehkä ei kuitenkaan...

Uudet lapaset tundralla

Voihan turisti!

Kaikki eivät halua Karibialle risteilemään. Tämä valtava paatti toi turisteja Longyearbyeniin

Alkuviikko sujui töissä vielä aivot lomatunnelmissa, mutta loppuviikolla pääsin jo taas töissä vauhtiin. Ensimmäinen väitöskirjaan tuleva artikkelini on tullut arvioijilta takaisin, ja teen siihen nyt arvioijien ehdottamia ja vaatimia muutoksia. Toivon, että artikkeli julkaistaisiin pian.

Viikonloppu koitti yllättävän nopeasti. Lauantaiaamun aloitin rauhallisesti teekupposen äärellä. Suunnittelin käyväni rauhassa aamupäivällä ostoksilla. Väärin kuviteltu! Olisi pitänyt tajuta, että kylän keskustaan ei kannata lähteä, kun näin turisteja harhailevan talon edustalla jo aamuteeni aikaan. Poukkoilevat turistit näpsivät kuvia kaikesta mahdollisesta; taloista, ovista, naapurin suksikokoelmasta... Asuinalueella hiiviskelevät turistit eivät valitettavasti ole harvinainen näky, vaan niitä esiintyy monta kertaa viikossa näin kesäisin. Tällä kertaa turisteja oli kuitenkin tavallista enemmän. Karu totuus paljastui kokonaisuudessaan, kun pääsin keskustaan. Kaikkialla tungeksi turisteja, jotka shoppailivat minkä ehtivät. Tuskin mahdoin kauppoihin sisään. Syynä tungokseen oli risteilyalus, joka oli tuonut 2300 ihmistä ihmettelmään Longyearbyeniä; mitoiltaan se oli kuulemma suurin koskaan Longyearbyenin satamassa käynyt laiva. Kipaisin äkkiä keskustasta kotiin ja kun myöhemmin iltapäivällä kuulin laivan lähtötörähtelyt, huokaisin helpotuksesta. En siis suuremmin pidä risteilyturisteista, joita on aivan liikaa täällä kesäisin. Toisaalta minun pitäisi olla heille kiitollinen, koska he tuovat kylään hirvittävästi rahaa ja pitävät siten monet palvelut ja liikeet pystyssä, jotka eivät selviäsi vain paikallisväestön rahapussien varassa. Huh, 2000 turistia kerralla 2000 ihmisen kylässä tuntuu kuitenkin liian isolta määrältä.

Turisteja on paljon tällä hetkellä myös leirintäalueella, mutta he eivät onneksi tungeksi liiaksi kaupoissa

Vaihto valkoisista ruskeisiin

Mesikämmen Kainuun metsässä

Karhu istuutui alas aterioimaan

Niinhän se on, ihminen kaipaa lomallaan vaihtelua elämäänsä. Minulla on takanapäin neljän viikon loma. En lähtenyt hakemaan vaihtelua tropiikista, vaan Suomen metsistä. Vaihdoin lomalla jääkarhut niiden ruskeampiin sukulaisiin. Yksi loman kohokohdista oli siis Suomussalmella, itärajan tuntumassa karhunkatselukojulla vietetty ilta ja yö. Kyttäsimme kamerat ojossa pienistä aukoista, kun karhut kävivät lohihaaskan antimilla. Kaikenkaikkiaan paikalla kävi kolme eri karhua, kaksi niistä useaan otteeseen. Innokkain oli karhuherra Tupsuselkä. Hän kävi ruokailemassa neljä kertaa, ja usein ruokailut kestivät yhtäjaksoisesti tunnin verran. Ruokahalu oli hämmästyttävä. Nukuimme kaksistaan kojussa yön ja heräilimme aamuseitsemän aikaan kun Tupsuselkä kolisteli lähistöllä aamupalatouhuissaan. Kojulla vilahtivat myös maakotka ja kaksi merikotkaa. Säikähdin kamalasti, kun ilman mitään varoitusta ensimmäinen kotkista syöksyi siivet levällään kuin tyhjästä suoraan kojua kohti. Valtava ja tylynnäköinen otus! Yö luonnossa karhujen parissa oli hieno!

Vaikka ehdin lomalla paljon laiskotella, tuli myös paljon kaikenlaista nähtyä ja tehtyä. Kävin mm. tutustumassa Tankarin majakkasaareen, itäiseen Kainuuuseen, kävin elämäni ensimmäistä kertaa Rovaniemellä ja söin siellä tietenkin Lordi-kebabia, vaelsin Saanan ympäristössä Kilpisjärvellä. Urheilulajeista ehdin kokeilla juoksua, tennistä, suunnistusta ja golfia, sekä pesäpalloa Sotkamossa katsomon puolella. Lajit olivat kaikki enemmän tai vähemmän minulla ruosteessa. Iltarasteillakin juoksin minua noin 20 vuotta nuorempien seurassa ja onnistuin suunnistamaan vikaan jo ensimmäiselle rastille mentäessä. Edellisestä suunistuskerrastani on tosin jo yli 10 vuotta.

Nyt on taas arki alkanut jo olin jo perjantaina puoli päivää töissä. Huomenna aloitan työnteon tosissani. Säät ovat Huippuvuorilla oikein mukavat. En ollut ensin uskoa, kun kaverini kertoi Huippuvuorilla olleen poissaollessani pari hellepäivää jolloin t-paitakin oli liikaa. Kun kysyin lämpötilaa silloin, oli se ollut JOPA 10 astetta. Nyt olen kuitenkin istunut parina päivänä kodin terassilla auringon paisteessa ja 13 asteessa hikoillen. Se on totta, että t-paitakin tuntuu hiostavalta. Vilvoitusta löytyy kyllä heti, kun menee laaksoon kävelemään, missä tuulee viileän virkistävästi.

Majakan juurella tuntee itsensä kovin pieneksi