Syksyn alkua

Laiva lähti, jäin hetkeksi yksikseni

Dramaattista totta tosiaan; aurinko laskee taas horinsontin alapuolelle ja iltaisin on jopa hieman hämärää. Joka vuosi sama tapahtuu, mutta joka vuosi se tuntuu jotenkin jännittävältä ja peruuttamattomalta. Vaihto arktisesta päivästä kohti pitkää yötä on alkanut. Miten sitä taas osaakaan elellä pimeässä? Ensi kesään on pitkä aika, mutta onneksi sain laitettua osan tästä kesästä purkeissa pakastimeen; marjojen muodossa. Kaapissa on lisäksi vitamiinipillereitä, joista ainakin D-vitamiini on tarpeen. Tulkoon siis pimeä, syksy ja talvi, minä olen valmistatunut... vaikka vähän jännittääkin!

Olen nyt kotona ihan itsekseni pari viikkoa, kun tutkimuslaiva vei Henkan merille. Yksinäiseksi elo ei kuitenkaan ole tuntunut, kun kylässä on taas syksyn tullen täysi vipinä päällä. Opiskelijoita tulvii yliopiston käytävillä ja kaikenlainen harrastustoimintakin alkaa pikkuhiljaa. Ensi viikolla pitää kaivaa sählymaila esiin ja lähteä kokeilemaan, ovatko taidot ruostuneet kesän aikana. Täysin en aio sisäharrastuksiin siirtyä, koska säät suosivat vielä ulkoilua. Aina silloin tällöin on päästävä vuoren huipulle katselemaan maisemia. Tänä vuonna en ole vaivautunut osallistumaan urheiluseuran järjestämään 10 huipun kisaan, vaan olen kivunnut omaksi ilokseni ilman tulostavotteita. Kisa kun melkein vaatisi, että olisi auto ja vene vuorten juurelle pääsemiseksi, ja minusta se ei ole reilua.

Vuoren huipulla hieman ennen auringonlaskua. Olisi voinut perjantai-illan viettää huonommissakin merkeissä ja maisemissa.

Kiirunankin pitää kohta pukeutua kokovalkoiseen pukuun

Kettu kurkistelee uteliaana syksyn värittämällä tundralla

Tänä viikonloppuna olen nautiskellut ja laiskotellut, koska tiedän että kaksi seuraavaa viikonloppua menevät kenttätöiden merkeissä. Edessä on taas opiskelijoiden ohjaus kenttätöissä Longyearbyenin lähiympäristössä, ja lisäksi luennoimaankin pääsen ensi viikolla. Toivottavasti saan hyvän johdatuksen koulu- ja opetusmaailmaan uusimmasta Harry Potter -elokuvasta, jota olen tänään menossa katsomaan kylän elokuvateatteriin. (Jännityksellä muuten odotan, onnistuvatko näyttämään filmin katkeamatta, oikeinpäin ja vielä äänet mukana koko elokuvan ajan. Joka kerta kun olen käynyt täällä elokuvista, jokin noista "pikkuviosta" on häirinnyt.)

Kesäiset viikonloput

Maisemapaikalla

Luulen, että pikkuhiljaa taitavat olla tältä vuodelta kunnolliset kesäviikonloput Huippuvuorilla ohi, mutta olen jo ehtinyt onneksi niistä nauttimaan. Toissaviikonloppuna sää oli täydellinen ja sisällä pysytteleminen olisi ollut suorastaan rikollista. Kävin silloin perjantaina retkellä Sroka-koirakaverini kanssa. Lauantaina kiipesin t-paita päällä hikoillen vuoren huipulle. Samana iltana lähdimme vielä pyöräretkelle, eväät mukana. Pureskelimme eväsleipiä keskiyön auringossa meren ja joen rannalla. Kävimme tervehtimässä pikkuruokkeja heidän koloniassaan. Siellä ei ole hiljaista edes yöaikaan, vaan jatkuvasti kuuluu huuto: "prrrpprrr". Kotimatkalla pysähdyimme yhden kaverin mökille nauttimaan merenrantaoluesta. Kotiin poljimme vasta aamuyöllä. Ihana retki. Seuraavana päivänä sain mahdollisuuden lähteä mukaan vuonolle veneellä kun pari meribiologia teki kenttähommia. Lilluin melkein tyynellä vuonolla muutaman tunnin ja yritin saada kuvattua ohiliitäviä lintuja. Sää oli silloinkin mainio, mutta turvallisuuden vuoksi en veneessä voinut kuoriutua ulos tyylikkäästä oranssista pelastuspuvusta.

Yökylässä pikkuruokkien luona

Pikkuruokit yöauringon paisteessa

Lunni lähdössä lentoon

Sopivasti työviikon alkaessa sää muuttui heti harmaammaksi. Ei ollut hinkua toimistosta ulkoilemaan. Töissä on edelleen ollut kovin tyhjää, koska monet ovat vielä lomalla. Tällä viikolla olin monena päivänä ainoa, joka istui osastollamme. Ainakin sain keskittyä työntekoon rauhassa. Supertietokone on laskenut viime viikon kuumeisesti minun säämalliajoja Huippuvuorten alueelle. Vihdoin alan saada malliajoistani jotain kunnollisia tuloksia, joista voin alkaa kirjoittamaan toista artikkelia. Tutkimusaihe, eli meteorologisten suureiden paikallinen vaihtelu Huippuvuorten vuonoissa, on ollut tosi innostava ja mielenkiintoinen. Aihe on vieläpä sen verran kansantajuinen, että pystyn jopa selittämään tutkimuksestani jollekin muullekin kuin spesifiin meteorologian alaan erikoistuneelle. Ensimmäinen artikkeli ei siis ollut läheskään yhtä kansantajuinen, ja välillä sitä valmistellessa meinasi minulta itseltänikin loppua ymmärrys.

Työviikon jälkeen koitti uusi viikonloppu. Suuntasimme parin kaverin kanssa mökkeilemään. Mukana oli myös Tuisku-koira, joka iloitsi mutalätäköissä leikkimisestä ja siten ei ollut täysin sisäsiisti. Rentouduimme, söimme, nukuimme ja pelasimme lautapeliä. Hassua oli myös se, että kun kolme suomalaista ja yksi tanskalainen lähtevät mökille, siellä puhuttiin vain norjaa. Lauantai-iltana suuntasimme takaisin kylälle.

Edessä on vajaa työviikko, koska jo perjantaina lennän Suomeen viikoksi lomailemaan. Pakko päästä marjametsään! Haaveena on palata kotiin Huippuvuorille kainalossa marjoja täynnä oleva kylmälaukku. Toisessa kainalossa tulevat vanhempani, jotka ovat tulossa kyläilemään ja ihmettelemään elokuista maisemaa Huippuvuorilla.

Melkein sisäsiisti Tuisku mutalätäkköleikeissä