Laiva lähti, jäin hetkeksi yksikseniDramaattista totta tosiaan; aurinko laskee taas horinsontin alapuolelle ja iltaisin on jopa hieman hämärää. Joka vuosi sama tapahtuu, mutta joka vuosi se tuntuu jotenkin jännittävältä ja peruuttamattomalta. Vaihto arktisesta päivästä kohti pitkää yötä on alkanut. Miten sitä taas osaakaan elellä pimeässä? Ensi kesään on pitkä aika, mutta onneksi sain laitettua osan tästä kesästä purkeissa pakastimeen; marjojen muodossa. Kaapissa on lisäksi vitamiinipillereitä, joista ainakin D-vitamiini on tarpeen. Tulkoon siis pimeä, syksy ja talvi, minä olen valmistatunut... vaikka vähän jännittääkin!
Olen nyt kotona ihan itsekseni pari viikkoa, kun tutkimuslaiva vei Henkan merille. Yksinäiseksi elo ei kuitenkaan ole tuntunut, kun kylässä on taas syksyn tullen täysi vipinä päällä. Opiskelijoita tulvii yliopiston käytävillä ja kaikenlainen harrastustoimintakin alkaa pikkuhiljaa. Ensi viikolla pitää kaivaa sählymaila esiin ja lähteä kokeilemaan, ovatko taidot ruostuneet kesän aikana. Täysin en aio sisäharrastuksiin siirtyä, koska säät suosivat vielä ulkoilua. Aina silloin tällöin on päästävä vuoren huipulle katselemaan maisemia. Tänä vuonna en ole vaivautunut osallistumaan urheiluseuran järjestämään 10 huipun kisaan, vaan olen kivunnut omaksi ilokseni ilman tulostavotteita. Kisa kun melkein vaatisi, että olisi auto ja vene vuorten juurelle pääsemiseksi, ja minusta se ei ole reilua.
Vuoren huipulla hieman ennen auringonlaskua. Olisi voinut perjantai-illan viettää huonommissakin merkeissä ja maisemissa.
Kiirunankin pitää kohta pukeutua kokovalkoiseen pukuun
Kettu kurkistelee uteliaana syksyn värittämällä tundrallaTänä viikonloppuna olen nautiskellut ja laiskotellut, koska tiedän että kaksi seuraavaa viikonloppua menevät kenttätöiden merkeissä. Edessä on taas opiskelijoiden ohjaus kenttätöissä Longyearbyenin lähiympäristössä, ja lisäksi luennoimaankin pääsen ensi viikolla. Toivottavasti saan hyvän johdatuksen koulu- ja opetusmaailmaan uusimmasta Harry Potter -elokuvasta, jota olen tänään menossa katsomaan kylän elokuvateatteriin. (Jännityksellä muuten odotan, onnistuvatko näyttämään filmin katkeamatta, oikeinpäin ja vielä äänet mukana koko elokuvan ajan. Joka kerta kun olen käynyt täällä elokuvista, jokin noista "pikkuviosta" on häirinnyt.)
6 kommenttia:
Pyssy saattomatkalla mukana! o_O
Pitäähän tytöllä nyt pyssy olla, jos yksin jää. Ei muuten pärjää! :)
Tulipas jotenkin haikea olo syksyisistä kuvista ja tunnelmista. En tiedä kaipailenko retkelle, Huippuvuorille, opiskelijaksi vai sählykentille... Täytyy ehkä toteuttaa jokin noista :)
Kiitos Arvidin villapaidasta. Alkaa kohta olemaan oikeankokoinen sopivasti kun kelit viilenevät. Sylistä vielä terveisiä: "Tiina on Huldan mielestä kiva. Tiina käymään meillä kotona." Että tervetuloa Oslonkin suuntaan!
Hei Teresa,
Kunhan villapaita tulee sopivan kokoiseksi, Arvid tarkenee varmaan tulla meille kyläilemään? Se oli tosiaan ajateltu niin, että koko olisi sopiva syksyllä, eikä heti kesähelteillä.
Ihanat terveiset Huldalta. Kiitos, ja terveisiä minulta myös iki-ihanalle Huldalle! Tiinaa ei saisi tosin yllyttää kylään, koska hänhän on aika usein ohikulkumatkalla teidän ohi... ja pahasti yllytettynä saattaa joskus jopa poiketakin. Tosin, se on oikeastaan Huldan vuoro tulla tännepäin kyläilemään...
Hei mutta, elokuvakokemushan on miltei sitten kuin Kajaanin vanhasta Kino Sisusta! :D
Hei Hanna,
elokuvakokemus totta tosiaan on täällä surullisen lähellä Kajaanin kinosisua. Pysyypä ainakin pahin kotiseutuikävä poissa, kun täällä on samaa tunnelmaa. Hieman epätarkasta kuvasta ja meluavista varhaisteineistä huolimatta, Harry Potter oli melkeinpä nautittava elokuvakokemus tällä kertaa.
Lähetä kommentti