Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan...

Joulun rauhaa Longyearbyenissä

Joulupyhät ovat nyt takanapäin. Maha pullottaa jouluruokia ja mieli myhäilee miettiessä mukavaa joulua täällä pohjoisessa. Harvemmin on tullut vietettyä oikein lomaa täällä, kun aina vaan on tullut sännättyä Suomeen, kun siihen on ollut mahdollisuus. Huippuvuorten joulu oli rauhallinen ja stressitön, ihana kotona vietetty joulu.

Vaikka olemmekin Norjassa, emme ole taipunut norjalaisiin joulutapoihin. Joulua vietettiin suomalaiseen mallliin. Aamulla padassa porisi riisipuuro ja netin kautta katsottiin joulurauhan julistus Turusta. Iltapäivällä puskimme tuulessa joulukirkkoon, jossa oli oikein kotoisa ja lämmin tunnelma. Siellä veisattiin joululauluja, joiden sävelet olivat kyllä tuttuja, mutta norjalaisia sanoja piti luntata paperista. Illemmalla oli jouluaterian aika. Pöytä notkui perinteisiä suomalaisia jouluruokia, joita oltiin jo etukäteen valmistettu pitkin viikkoa. Ensimmäistä kertaa tein jouluruokaa alusta asti itse. Yllätyin oikein miten helppoa oli taikoa laatikoita ja rosollia. Kinkkukin onnistui mainiosti, ja sitä onkin sitten tungettu napaan monta päivää. Joulukuusta emme ostaneet, mutta hyllyjen uumenista löytyi pieni muovikuusi, joka pääsi aitiopaikalle. Kuusenkoristeet ja muut joulukoristeet askartelin itse alkeellista tarvikkeista, koska mitään ei ennestään ollut. Askartelin pienen päiväkotilaisen innolla.

"Kystä kyllä"

Joulupuu on rakennettu...

Norjalaiset väittävät, että joulupukki asuu täällä Huippuvuorilla vanhassa kaivoksessa. Siellä kaivoksessa on kyllä näkynyt joulun alla valoa ja lähistölle oli ilmestynyt postilaatikkokin lahjatoiveille. Olen kuitenkin yrittänyt valaista norjalaisia tiedolla, että oikeasti joulupukki asuu Korvatunturilla. Ehkä tämä asumus täällä on vain jonkinlainen pukin loma-asunto. Pukki ei meille sisälle asti uskaltanut käymään, mutta oli jättänyt ison säkin oven taakse. Sen sisältöä sitten innolla ihmeteltiin. Pukki voisi ensi vuonna olla tosin vähän huolellisempi, koska tänä vuonna saimme lahjaksi kaksi samanlaista lankalaukaisinta kameraan; toisen Tiina-tontulta, toisen Henkka-tontulta!

Kelit pakastuivat joulun alla ja nyt on ollut ihan reilusti pakkasta. Luntakin on edes kohtuullisesti, mutta toivottavasti heti ensi vuonna tulisi reilusti lisää.

Joulupukin (loma-)asumus vanhassa kaivoksessa

Hyvän joulun toivotus

Tonttu toivottaa kaikille leppoisaa joulua ja vauhtia vuodelle 2010!

Borte bra men hjemme best...

Joulukuun järvimaisema Suomessa

Nyt on tonttubisnekset hoidettu Suomessa, ja maanantaina palattiin kotiin. Suomessa oli kylmempää kuin täällä pohjoisessa, mikä on hieman kummallista, ja varsinaiset paukkupakkaset alkoivat juuri kun suuntasimme takaisin lämpimään pohjoiseen. Loman aikana oli pari aurinkoistakin päivää, joissa riitti kaamokseen tottuneella ihmettelemistä. Kävimme pienillä retkillä metsässä ja kerran olivat makkaratkin mukana ja paistuivat nuotiolla. Kerrankin olin Suomessa myös itsenäisyyspäivänä ja pääsin seuraamaan linnan juhlia ja kummastelemaan pukuja. Yksi loman kohokohdista oli myös se, että itsenäisyyspäiväaterialla maistoin ensimmäistä kertaa etanoita. Hieman niljakkaita, mutta ihan mainioita!

Makkarahiilloksen odottelua

Mennessäni Suomeen minulla oli mukana tuliaisina norjalaista ruskeaa juustoa, joka matkasi käsimatkatavaroissa. Sitä sitten syynättiinkin kolmessa eri turvatarkastuksessa, ja sain osakseni naureskelua virkailijoilta, että "aina on hyvä olla vähän ruskeaa juustoa mukana". Juusto kai näytti nestemäiseltä läpivalaisussa ja siksi epäilyttävältä. Aikeenani ei kuitenkaan ollut kaapata konetta suoraan Kajaaniin juuston avulla, vaan tyydyin tälläkin kertaa lentämään Tromssan, Oslon, Tukholman ja Helsingin kautta perille. Paluumatkalla laukkua oli pengottu, tällä kertaa syynä oli varmaan mukana tullut kolmen kilon joulukinkku. Varmasti tuollainen lihamöhkäle näyttää vähintäänkin pommilta. Nyt kinkku köllöttelee pakastimessa ja odottaa joulua yhtä kovasti kuin minäkin.

Suomessa oli tosi kiva käydä, mutta ihanaa oli myös tulla kotiin. Joulu täällä pohjoisessa tulee (toivottavasti) olemaan rauhallinen, eikä turhaan tarvitse stressata ylimääräisiä. Ei myöskään tarvitse miettiä logistiikan oikkuja ja sitä, kuka on missäkin joulun minäkin päivänä. Kunhan Suomesta tuliaisena tullut kiusallinen flunssa vain suostuisi häipymään, voisin aloittaa joulun valmistelut toden teolla, mutta rennolla asenteella.

Piparkakkuja ja pedagogiikkaa

Piparkakkuja monenmoisia

En tiedä pitäisikö syyttää ilmastonmuutosta vai jotain muuta, mutta olipa kerrassaan lämmin marraskuu! Kuukauden keskilämpötila oli 8.4 astetta tilastojen yläpuolella, ja se on paljon se. Lämpimien säiden takia sade on tullut viime aikoina lähes täysin vetenä, joten talviulkoilusta on turha haaveilla; kelkka ja sukset saavat vielä odottaa. Jäisillä, veden liukastamilla, teillä on saanut tasapainoilla jaloin, kynsin ja hampain päästäkseen eteenpäin. Jospa talvi saapuisi kunnolla sillä aikaa, kun olemme Suomessa vierailulla. Lähdemme siis loppuviikosta Suomeen lomailemaan, mutta joulun vietämme ensimmäistä kertaa Huippuvuorilla.

Loma totisesti tulee tarpeeseen. Viimeisimpänä työhaasteena minulla on viimepäivät ollut pedagogikan kurssi, jota käyn. Kurssin pitäisi antaa pätevyys opettamiseen yliopistossa. Elättelin toiveita, että kurssi antaisi hyviä työkaluja opetuksen suunnitteluun ja arviointiin, mutta sen sijaan kurssilla keskusteltiin opettamisesta filosofisella ja abstraktilla tasolla. En oikein tiedä, miten voin hyödyntää oppimiani sivistyssanoja ja filosofioita käytännössä. Kurssi jatkuu portfolion tekemisen muodossa, johon kerätään mm. kokemuksia ja arvointeja opetustilanteista. Tammikuussa pääsen havainnoimaan ja arvioimaan muiden luentoja ja saan tarkkailijan istumaan omilleni. Ehkä niiden anti on konkreettisempaa ja opettavampaa kuin kurssin anti tähän asti.

Työ vaatii vastapainoa. Loistava esimerkki ajatusten nollauksesta ovat eiliset naisten piparkakkutalkoot. Leivoimme kahdeksan hengen porukalla piparkakkuja kilotolkulla. Uunipelleillä paistui sydämiä, enkeleitä, karhuja, hirviä, moottorikelkkoja ja paljon muita. Oli ihanan rentouttavaa leipoa yhdessä ja jutella joutavia. Nyt on oikein jouluinen olo, varsinkin kun vieläkin vaatteissa tuoksuu talkoiden jäljiltä piparkakku.

Joulutunnelmaa piparkakkutalkoissa

Keskittyneet leipurit

Kiire, kiire, sormet palaa...