Piparkakkuja monenmoisiaEn tiedä pitäisikö syyttää ilmastonmuutosta vai jotain muuta, mutta olipa kerrassaan lämmin marraskuu! Kuukauden keskilämpötila oli 8.4 astetta tilastojen yläpuolella, ja se on paljon se. Lämpimien säiden takia sade on tullut viime aikoina lähes täysin vetenä, joten talviulkoilusta on turha haaveilla; kelkka ja sukset saavat vielä odottaa. Jäisillä, veden liukastamilla, teillä on saanut tasapainoilla jaloin, kynsin ja hampain päästäkseen eteenpäin. Jospa talvi saapuisi kunnolla sillä aikaa, kun olemme Suomessa vierailulla. Lähdemme siis loppuviikosta Suomeen lomailemaan, mutta joulun vietämme ensimmäistä kertaa Huippuvuorilla.
Loma totisesti tulee tarpeeseen. Viimeisimpänä työhaasteena minulla on viimepäivät ollut pedagogikan kurssi, jota käyn. Kurssin pitäisi antaa pätevyys opettamiseen yliopistossa. Elättelin toiveita, että kurssi antaisi hyviä työkaluja opetuksen suunnitteluun ja arviointiin, mutta sen sijaan kurssilla keskusteltiin opettamisesta filosofisella ja abstraktilla tasolla. En oikein tiedä, miten voin hyödyntää oppimiani sivistyssanoja ja filosofioita käytännössä. Kurssi jatkuu portfolion tekemisen muodossa, johon kerätään mm. kokemuksia ja arvointeja opetustilanteista. Tammikuussa pääsen havainnoimaan ja arvioimaan muiden luentoja ja saan tarkkailijan istumaan omilleni. Ehkä niiden anti on konkreettisempaa ja opettavampaa kuin kurssin anti tähän asti.
Työ vaatii vastapainoa. Loistava esimerkki ajatusten nollauksesta ovat eiliset naisten piparkakkutalkoot. Leivoimme kahdeksan hengen porukalla piparkakkuja kilotolkulla. Uunipelleillä paistui sydämiä, enkeleitä, karhuja, hirviä, moottorikelkkoja ja paljon muita. Oli ihanan rentouttavaa leipoa yhdessä ja jutella joutavia. Nyt on oikein jouluinen olo, varsinkin kun vieläkin vaatteissa tuoksuu talkoiden jäljiltä piparkakku.
Joulutunnelmaa piparkakkutalkoissa
Keskittyneet leipurit
Kiire, kiire, sormet palaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti