Ennen ja nyt

138 vuotta sitten suomalainen Nordenskiöld johti 57 miehen joukkoa, joka oli Huippuvuorten pohjoisrannikolla kesän ajan pyyntireissulla. Merijää puski yllättäen pohjoisesta, ja laivat jäivät jumiin talveksi. Retkikunta ei ollut varautunut talvehtimiseen, ja ruoka oli vähissä. Joukko hajaantui, ja 17 miestä lähti pienillä veneillä etelämmäksi, suunnaten tyhjään taloon nimeltä Svenskhuset. Siellä oli varusteita metsästämiseen ja säilykeruokaa. Yksitellen miehet kuitenkin sairastuivat, ja kevääseen mennessä kaikki olivat kuolleet. Yli sata vuotta myöhemmin syy kuolemiin selviää: säilykeruokapurkkien sisältämän lyijyn aiheuttama myrkytys. Mikä tragedia!

Onneksi elämä Huippuvuorilla on nykypäivänä helpompaa. Olen voinut tehdä vapaaehtoisen päätöksen viettää täällä talven, ja olla varma, että ruokaa riittää. Siitä pitää huolen Svalbardbutikken, kylän ainoa ruokakauppa. Edes keripukista ei ole pelkoa, toisin kuin entisajan Huippuvuorilla talvehtijoilla, koska hedelmiä ja vihanneksia saapuu joka viikko lentokoneella saarelle. Ei siis pitäisi valittaa... mutta kuitenkin viime aikoina olen päästänyt suustani muutaman valituksen sanan. Vähän aikaa sitten julkaistiin tutkimus, että kaupan hedelmien hinnat olivat vuodessa nousseet 25%. Siis vuodessa! ...ja vieläpä kun vuodentakainen hintakin oli päätähuimaava. Kaikki muukin tuoretavara on kallistunut kylän ainoassa ruokakaupassa selvästi enemmän kuin mantereella. Säästäisin valituksen sanojani, jos edes hinta vastaisi laatua, mutta joka toinen ostamani sipuli on ollut sisältä mätä, ja mandariinit mätänevät pöydälle kahden päivän jälkeen ostosta. Monesti olen jättänyt ostamatta tomaatit, perunat ja lantut, koska niiden laatu ei ole vaikuttunut ihmisravinnoksi kelpaavaksi... hinta on tosin ollut luomu-luksuskasvisten tasolla.

Noh, kaikesta huolimatta ruokaa riittää, nälkää ei tarvitse nähdä ja elämä 82. leveyspiirillä on helppoa. Nykypäivänä ei tarvitse enää kamppailla selviytyäkseen talven yli, vaan voi onneksi keskittyä muihin asioihin, kuten ihailemaan kevään ja valon tuloa. Alla on kuvia tältä päivältä keskipäivän kajastuksesta.

Etelän suunnalla kajastaa!

Keskipäivällä ei ole enää pimeää...

...keskipäivällä maisema on sinistäkin sinisempi!

Lyhytjänteiset huvit

Joulu meni ajat sitten ja uutta vuottakin on vierähtänyt useampi viikko. Lomailla olisin jaksanut olla kyllä vähän pidempäänkin, mutta nyt on taas arki koittanut. Välillä olen tehnyt aika pitkää päivää töissä, ja siitä huolimatta monesti töistä lähtiessä tuntuu, että mitään näkyvää jälkeä ei tullut, ja joskus on työ mennyt selvästi taaksepäinkin. Se vain kuuluu tutkijan työhön. Säilyttääkseni järkeni, vastapainona haluan tehdä vapaa-ajalla näkyviä asioita. Olen neulonut ja virkannut ja tehnyt muitakin käsitöitä ahkerasti viime aikoina, ja iloinnut kuinka tuloksen voi heti vetää vaikkapa päähänsä (pipon muodossa!). Neuleohjeita en kauheasti jaksa tuijotella, sillä töissä tulee tuijoteltua kaavoja tarpeeksi. Käsityöt syntyvät enemmän luovuudella. Lisäksi olen harrastanut liikunta edelleen säännöllisesti. Juosten tai hiihtäen matka sujuu selvästi koko ajan eteenpäin, ja etenemisen huomaa. Sählytreeneissä tulee ihana onnistumisen tunne maalin tai hienon syötön jälkeen. Kyllähän tietenkin töissäkin kokee sitä onnistumisen iloa, mutta akateeminen työ on vain niin kovin hidasta. Jos saa tulokset valmiiksi ja kirjoittaa niistä artikkelin, kestää monta kuukautta ennen kuin se on käynyt arvioinnin läpi ja tulee kenties takaisin korjattavaksi. Sitten korjausten jälkeen saa odotella taas ja ehkäpä vuoden kuluttua ensimmäisestä lähetyksestä saa iloita "minä onnistuin!". Siispä, pitkäjänteinen työ vaatii lyhytjänteiset vapaa-ajan huvit.

Kaamos on vielä valloillaan, mutta nyt jo keskipäivällä erottaa vaaleamman sinisen alueen etelätaivaalla. Sieltä se aurinko on tuloillaan, mutta kuukauden se vielä antaa itseään odottaa. Vielä siis ehtii fiilistellä todennäköisesti viimeisessä kaamoksessa. Ja vielä on käyttöä yhdelle saamistani joululahjoista. Sain nimittäin pukilta (tai oikeastaan eräältä luovalta tontulta) lahjaksi heijastinviikset. Ne kun laittaa karvalakin kanssa, niin eipä voisi enää kooooolimpi katulook olla!

Karvalakki päähän, heijastinviikset naamaan ja menoksi!