Lyhytjänteiset huvit

Joulu meni ajat sitten ja uutta vuottakin on vierähtänyt useampi viikko. Lomailla olisin jaksanut olla kyllä vähän pidempäänkin, mutta nyt on taas arki koittanut. Välillä olen tehnyt aika pitkää päivää töissä, ja siitä huolimatta monesti töistä lähtiessä tuntuu, että mitään näkyvää jälkeä ei tullut, ja joskus on työ mennyt selvästi taaksepäinkin. Se vain kuuluu tutkijan työhön. Säilyttääkseni järkeni, vastapainona haluan tehdä vapaa-ajalla näkyviä asioita. Olen neulonut ja virkannut ja tehnyt muitakin käsitöitä ahkerasti viime aikoina, ja iloinnut kuinka tuloksen voi heti vetää vaikkapa päähänsä (pipon muodossa!). Neuleohjeita en kauheasti jaksa tuijotella, sillä töissä tulee tuijoteltua kaavoja tarpeeksi. Käsityöt syntyvät enemmän luovuudella. Lisäksi olen harrastanut liikunta edelleen säännöllisesti. Juosten tai hiihtäen matka sujuu selvästi koko ajan eteenpäin, ja etenemisen huomaa. Sählytreeneissä tulee ihana onnistumisen tunne maalin tai hienon syötön jälkeen. Kyllähän tietenkin töissäkin kokee sitä onnistumisen iloa, mutta akateeminen työ on vain niin kovin hidasta. Jos saa tulokset valmiiksi ja kirjoittaa niistä artikkelin, kestää monta kuukautta ennen kuin se on käynyt arvioinnin läpi ja tulee kenties takaisin korjattavaksi. Sitten korjausten jälkeen saa odotella taas ja ehkäpä vuoden kuluttua ensimmäisestä lähetyksestä saa iloita "minä onnistuin!". Siispä, pitkäjänteinen työ vaatii lyhytjänteiset vapaa-ajan huvit.

Kaamos on vielä valloillaan, mutta nyt jo keskipäivällä erottaa vaaleamman sinisen alueen etelätaivaalla. Sieltä se aurinko on tuloillaan, mutta kuukauden se vielä antaa itseään odottaa. Vielä siis ehtii fiilistellä todennäköisesti viimeisessä kaamoksessa. Ja vielä on käyttöä yhdelle saamistani joululahjoista. Sain nimittäin pukilta (tai oikeastaan eräältä luovalta tontulta) lahjaksi heijastinviikset. Ne kun laittaa karvalakin kanssa, niin eipä voisi enää kooooolimpi katulook olla!

Karvalakki päähän, heijastinviikset naamaan ja menoksi!