Haahka hautoo...Haahkat ovat alkaneet hautoa, ja siksi minäkin olen hautonut joitain ajatuksia Huippuvuorista ja Suomesta päässäni. Muutto Suomeen on edessä jo reilun kahden viikon päästä. Olo on innokkaan haikea. Minusta on tosi kivaa muuttaa eksoottiseen Suomeen, mutta on monta asiaa joita jään kaipaamaan Huippiksilta. Toisaalta on myös helppo koota lista asioista, joita en tule kaipaamaan.
Huippua Huippuvuorissa ovat:
* keskiyönaurinko ja 24 h valo
* kaamos
* pehmeä tundra, jolla on ihana kävellä
* linnut, joita on rajoitettu määrä, eli ne voi oppia tunnistamaan ja eivätkä ne piileskele puiden suojassa
* kunnon talvi
* hassut ihmiset
* kansainvälinen ilmapiiri
* sählyjoukkue
* totaalinen ei-ulkonäkökeskeisyys (tuulipuku ja toppahaalarit ovat ihan ok!)
* vuoret
* pikkukylän ilmapiiri
Näitä en tule kaipaamaan:
* ainainen kova tuuli
* ihmisten ajattelutapa "säännöt eivät koske minua"
* ruokakauppa (koska vaihtoehtoja ei ole kuin yksi, boikotointi johtaisi nälkäkuolemaan)
* logistiikan vaativuus (yhteys mantereeseen vain lentokoneella)
* rakennustekniikka (liian hyvä tuuletus asunnoissa)
* kiväärin ainainen raahaaminen mukana
* asioiden hoito norjan kielellä on rankkaa (suomella kaikki olisi sujuvampaa)
---
Alla kuvia kesän linnuista, jotka ovat muuttaneet päinvastaiseen suuntaan kuin minä:
Suosirri etsii lammikosta syötävää.
Isolokki on helppo tunnistaa, koska se on "niin iso lokki".
Nämä heinäsorsapojat eivät kyllä Huippuvuorille oikeastaan kuulu, ainakaan heiloja on vaikea täältä löytää. Toisaalta, matkailu pohjoiseen varmasti avartaa!
Kanadanhanhikaan ei ole tavallinen vierailija näillä leveysasteilla, mutta muutama niitäkin tuli kyläilemään.
Tämä haahkapariskunta on selvästi jonnekin matkalla, niin kuin olemme mekin olemme kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti