Lorinaa...

Ei ole väitöskirja vielä valmis... kunpa edes aihe olisi tiedossa. Vielä en ole päässyt kunnolla suunnittelemaan projektiani. Minulla on (vain) kolme avointa kysymystä liittyen tutkimustyöhöni: mitä, missä ja milloin? Eli mitä pitäisi tutkia? Mihin paikkaan tutkimus kohdistuu ja missä mittaukset tehdään? Ja milloin minä oikein mittaan? Toivon, että joku päivä saan valaistumisen, ja tutkimussuunnitelma avautuu kirkkaana mieleeni. Toivottavasti se tapahtuu jo huomenna!

Kohta on jo kesä. Varma kesän, tai ainakin kevään, merkki on lorina! Sitä kuulee joka puolella. Suomessa lumi sulaa yleensä maltillisesti, täällä sulaminen tapahtuu vauhdilla, loristen. Kesän tulo on kivaa, mutta tällä hetkellä on turha kuvitella tekevänsä retkiä minnekään... ilman kahluusaappaita. Joka puolella alkaa olla niin märkää, että elämä rajoittuu seuraavaksi kuukaudeksi lähinnä vain kylän sisälle. Olin toiveikas, että kylään olisi ilmestynyt jo ensimmäinen kukka, koska viimepäivät ovat olleet lämpimiä (lämmintä = noin +2 astetta!). Sitkeistä etsinnöistä huolimatta yhtään kukkaa ei vielä löytynyt. Täytyy odottaa vielä joitakin päiviä. Eläinkunnan edustajia voi havainnoida toistaiseksi kasvikunnan edustajia helpommin. Eilen lähitalon pihaa koristivat poro ja pari hanhea (kuva alla).


Viime viikolla oli norjalaisten suuri päivä: 17. mai, eli kansallinen juhlapäivä. Juhlapäivänä järjestettiin monenlaista ohjelmaa, josta näkyvin oli juhlaparaati. Huvittavinta on se, että koska koko kylä osallistuu paraatiin, paraatilla ei juurikaan ole katsojia. Suuri osa norjalaisista oli pukeutunut kansallispukuun, lähes kaikilla siis on sellainen. Kulkueessa norjan liput liehuivat ja hurraa huudot kaikuivat. Oli mukaan eksynyt yksi ruotsin lippukin! Juhlat jatkuivat urheiluhallilla, jossa oli tarjolla paljon erilaisia kakkuja, hotdogeja ja jäätelöä. Norjalaiset näyttävät siis juhlivat maatansa syöttämällä lapsensa ähkyyn.

Saarivaltakunnassa siis kaikki hyvin!