Pimeys on laskeutunut

Yleensä kaamoksen aikaan tahti hidastuu ja elämä rauhoittuu: on aikaa kyläilyyn, lukemiseen ja kynttilöiden tuijotteluun. Minun viikkoni on ollut tuosta idyllisestä mielikuvasta kaukana. Töitä on ollut enemmän kuin olen ehtinyt tekemään ja eteen on tullut monenmoisia teknisiä ongelmia. Usein toivon, että saisin töissä joitain kunnon oivalluksia ja tuoreita ideoita. Kateellisena (ja naureskellen) mietin sitä norjalaisen sinappitehtaan työntekijää, joka vastikaan keksi uuden liikeidean. Tähän asti yritys valmisti vuosikausia"makkarasinappia" ja "chilisinappia", mutta vasta äskettäin markkinoille tuli heidän uusi tuotteensa: sehän on tietenkin "sinappi". Kuinka oivaltavaa! Hih. Paketin kyljessä komeilee vieläpä "uutuus"-merkki. Vuosien jälkeen he oivalsivat, että voisivat tehdä tavallista sinappia, ilman turhia etuliitteitä. Tällaisia tuoreita ideoita työelämä tarvitsee! Hih.

Töistä olen sitten reilun viikon kiirehtinyt koiratarhalle huolehtimaan nelijalkaisista kavereistani. Pennut muutivat ulos viikko sitten ja ovat oppineet jo tunnistamaan minut "ruoka-automaattina". Ruokahalut pienokaisilla ovat totta tosiaan kohdallaan. Kirkasvalolamppu ja pentujen söpöt naamat ovat piristäneet ja antaneet puhtia kaamoksen alkuun. Kaamos on lähtenyt taas hieman haukotellen käyntiin, mutta toisaalta on tosi kotoisa olo. Muualla ollessani tuntuu, että jouluhössötys tulee aina aivan liian aikaisin, mutta täällä minulla on mukava jouluolo kolme kuukautta vuodesta johtuen pimeydestä, kynttilöistä ja lumesta. Ei hassumpaa. Ehkäpä tämä kiirekin on vain kuulunut siihen joulutunnelmaan...

Sunnuntaipäivän valoisin hetki sinisissä tunnelmissa