Viime viikonlopun mökkireissulla iski vatsatauti, joka veti naaman kalpeaksi. Tänä viikonloppuna on ollut naamassa enemmän väriä, osittain koska aurinko on paistanut. Vasta perjantaina sain vuoden ensimmäiset kunnon auringonsäteet naamalleni, ja viikonloppuna on sitten riittänyt paistetta ja pakkasta. Tämä viikko on ollut perinteinen aurinkojuhlaviikko "Solfestuka" ja kaikenlaisia tapahtumia on kylällä ollut. Kävin eilen seuraamassa rekikisaa, jossa itserakennetuilla laskuvälineillä joukkueet kilpailevat mäen laskussa; lähinnä nopeudessa, mutta myös tyylissä. Tänä vuonna alas mäkeä tuli hevonen, merirosvolaiva, prinsessasänky ja paljon muita mielenkiintoisia rekiä. Kävin myös katsomassa Solfest-revyyn, joka oli paikallisin voimin toteutettu revyy Longyerbyenin elämästä ja poliitikasta. Osa revyyn sketseistä olivat erittäin osuvia. Osansa sai esimerkiksi kylän aluesuunnittelu- ja kaavoituspäällikkö, joka yhdessä sketseistä suunnitteli kaavoitusasioita heittämällä tikkaa kylän kartalle. Välillä on viime aikoina tosiaan tuntunut, että kylän aluesuunnittelu ja -päätökset ovat olleet tikanheittoon perustuvia, hih. Aurinkojuhlaviikon päätösbileitä vietettiin eilen. Yöelämä on ollut viimeaikoina kohdallani jäänyt vähäiseksi, joten pitkästä aikaa oli hauska käydä katsastamassa menoa.
Monta moottorikelkkaa oli paikalla Ta sjansen- rekikisassa. Menisi laskut sekaisin, jos edes yrittäisin laskea montako...
Hevosen vuoro tulla mäkeä alasViime viikkoina nallet ovat häärinet kylän lähettyvillä. Itse en ole yhtään vielä nähnyt, mutta en olisi kovin yllättynyt, jos sellaisen joku päivä kohtaisin. Viimeisen viikon aikana säämastoni lähellä on raportoitu neljä kertaa karhuhavainnosta. Jännityksellä menen huomenna katsomaan, onko mittalaitteiden johtoja maisteltu. Viikon päästä aloitan mastolla kahden viikon mittaisen mittauskampanjan, ja toivon, että saisin tehdä työni rauhassa, ilman että yli-innokkaita tieteestä kiinnostuneita karhuja astelee paikalle. Tarpeeksi on jo siinä, että saksalainen lasten TV:n kuvausryhmä tulee seuraamaan kenttätöitäni, eli sääpallon lennätystä. Olen jo etukäteen naureskellut, että koska en puhu sujuvasti saksaa, minut tietenkin sitten dubataan saksaksi. Voi ei.
Karhut eivät valitettavasti ole pelottavin uhka, mitä Huippuvuorilla on. Pelkästään tänään on sattunut kaksi lumivyöryä. Jälkimmäisessä vyöryssä jäi alle yksi henkilö, joka saatiin kaivettua esiin vasta kolmen vartin päästä, ja valitettavasti menehtyi. Vuonon toisella puolella tapahtunutta pelastusoperaatiota seurasin kotipihalta. Vyöry näyttää kaukaakin katsottuna valtavan isolta. Toivottavasti järkyttäviä onnettomuuksia ei tule enää yhtään enenpää.
2 kommenttia:
Heh, Tiina dubattuna täytyy olla jotain tosi koomista! :D
Uujea! Pyydä, että saat siitä sitten digitaalisessa muodossa oman pätkäsi!
...voi olla hyvää cv:n täytettä! :D
Lähetä kommentti