Pala palalta

Arki on arkista Longyearbyenin kylässäkin

Arkielämä on arkista kaikkialla. Vaikka Huippuvuoret voivat matalammilta leveysasteilta katsottuna vaikuttaa eksoottiselta paikalta, ei eksottisuus juuri arkielämässä tunnu. Samalla lailla kuin muuallakin, Huippuvuorilla pestään pyykkiä, käydään kaupassa, viedään roskat ja tehdään ruokaa. Ja nekin Huippuvuorten arkeen kuuluvat asiat, kuten vaikka kiväärin mukanapito, jotka ulkopuoliselle voivat olla eksoottisia, ovat tulleet rutiininomaisiksi, eivätkä enää tunnu mitenkään erikoisilta. Tuntuu, että vain Huippuvuorten eristäytynyt sijainti tekee arkielämästä vähän tavallisesta poikkeavaa. Käytännössä se näkyy niin, että aina ei saa mitä haluaa. Jos haluaa syödä porkkanoita ja kaupassa ei juuri silloin satu olemaan porkkanoita, ei voi muuta kuin voivotella kohtaloaan. Toista ruokakauppaa ei täällä ole, ja lähimpään ruokakauppaan on yli 1000 kilometrin soutu/uintimatka. Sen seurauksena minusta on tullut "suunnitteleva ja luova hamsteri". Ruoka ja pesänrakennustarpeet on hankittava sieltä täältä pienissä erissä ja kekseliäisyyttä on käytettävä paikkaillakseen puutteita. Joka kerta Suomeen mennessäni minulla on lista mukana asioista, joita pitää/haluan raahata mukanani Huippuvuorille. Käyn myös usein täällä kirpputorilla katsastamassa, löytyykö jotain tarpeellista ja ilolla hamstraan poismuuttajien tavaroita.

Tässä pari konkreettista esimerkkiä hamstrauksesta. Ruokalistalla on tänä viikonloppuna ollut mm. suppilovahveroita, Atrian uunilenkkiä ja kinuskikastiketta (Ei tosin yhdessä!), joita mitään ei saa ostettua täältä kaupasta. Olen hamstrannut ne Suomen reissuillani, että saamme arkiruokaan piristystä. Saimme viikonloppuna myös seinälle vihdoin valokuvataulut. Kuvat olivat valmiina jo kesällä, mutta tajusin, että Huippuvuorilta ei saa kunnon kehyksiä. Niinpä elokuisen Suomen reissun tuliaisena tulivat valokuvakehykset. Kun kaikki palaset olivat koossa, pääsivät taulut vihdoin seinälle. Viherkasvitkin olen suurin piirtein kaikki kasvattanut siemenistä asti ja enää täällä ei edes ole kukkakauppaa. Muualla voisin vain marssia kauppaan ja ostaa samantien komeita viherkasveja, mutta täällä homma on tehtävä alusta asti itse. Uskon, että moni Suomessa asuva ei arkielämässään suunnitele kuukausia etukäteen, että ostaisi lenkkimakkaraa, valokuvakehyksiä ja kukkien siemeniä, vaan marssisi suoraan kauppaan. Minulla ei sitä mahdollisuutta aina ole, joten täytyy jatkaa tarvelistan tekemistä ensi reissua varten. En pidä asioiden hankalaa saatavuutta kuitenkaan kovin negatiivisenä asiana, vaikka silloin tällöin se ärsyttääkin. Eristäytyneisyys pakottaa suunnittelemaan ja ennen kaikkea opettaa arvostamaan asioita, jotka liian helposti saatavilla ollessaan voisivat olla itsestäänselvyyksiä. Nauttikaa siis tekin lenkkimakkaroistanne!

Ruokapöydässämme tarjoillaan silloin tällöin Suomesta hamstrattua ruokaa...

...ja kodin sisustus on pala palalta täydentynyt Suomen tuliaisten myötä.