Yhteisen hyvän vuoksi!

Työsopimuksessani sanotaan, että minun yliopiston työntekijänä tulee osallistua sosiaaliseen toimintaan yliopistolla sekä koko kylän mittakaavassa. "Ehto" on hieman erikoinen, sillä uskon, että kovin monella ei sellaista työsopimuksessaan ole. Ehto on kuitenkin mielestäni täysin ymmärrettävä pienessä yliopistossa ja pienessa kylässä, jossa erakoituminen tuskin parantaisi ilmapiiriä. Viime aikoina olen noudattanut ehtoa mielestäni kiitettävästi.

Keskiviikkona kokoonnuimme UNISin työntekijöiden porukalla KHO-observatoriolle viettämään sosiaalista iltaa. Kyseinen observatorio sijaitsee noin 15 km:n päässä kylältä vuoren huipulla ja se taitaa olla maailman suurin pääasiassa revontulia tutkiva asema. Grilli oli kuumana ja nuotio loi tunnelmaa. Oli hauskaa olla työkavereiden kanssa muissa kuin työn merkeissä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna piti kaivaa paksu untuvatakki esille, koska illanvietto oli pääasiassa ulkona. Paikallaan seistessä pakkasessa ei aina edes lämmin hod dog lämmitä, jos päällä ei ole paksu kerros vaatteita. Täälläpäin ei siis aina tyopaikan juhliin laittauduta ja mennä minihameessa.

Työpaikan illanvietto vuorenhuipulla sijaitsevalla revontuliobservatoriolla

Tänä viikonloppuna olen kantanut korteni kekoon kylän ja yhteisen hyvän eteen, kun olin maalaamassa taloa. Kyseessä on sama lintutalo, jota maalasin jo aiemmin kesällä. Homma jäi aiemmin ongelmien takia kesken ja nyt vihdoin saimme homman tehtyä loppuun. Hieman olivat sekä maalaajat ja maali jähmeitä viiden asteen pakkasessa. Toivottavasti maali pysyy, eikä vain jäätynyt ja putoa sulaessaan pois.

Ensi viikonloppuna autan hyväntekeväisyyskirppurtorin järjestelyissä. Joka vuosi Norjassa on suuri rahankeräyskampanja johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Monena vuotena Longyearbyenissä on saatu kerättyä eniten rahaa asukasta kohden. Kirpparin lisäksi rahaa kylässä kerätään leivän myynnillä, autojen pesulla, huutokaupalla, ovikeräyksellä, arpajaisilla... Kylän ihmiset ovat siis aktiivesti mukana hyväntekeväisyyden puolesta.

Hmm... muutkin ovat olleet aktiivisia. Greenpeace-aktivistit nimittäin kävivät tänä viikonloppuna kahlitsemassa itsensä Svean kaivoskylän hiilisataman rakenteisiin estääkseen hiilen lastauksen laivoihin. Hekin kai katsoivat toimivansa yhteisen hyvän eteen. Tempauksellaan he saivat aikaan taloudellisia tappioita hiiliyhtiölle ja hitusen julkisuutta. En itsekään ole ylin hiilen ystävä, mutta en usko, että itsensäkahlitseminen hiilisatamaan auttaa hirveästi. Ehkä siitä ympäristön nimissä riehumisesta saa joku hyvän olon. Toisaalta, sataman nosturia halaava aktivisti toivottavasti tajusi nähdessään helikopterin lentelevän edestakaisin ja tuovat poliiseja paikalle, että taisi tempauksen seuraksena syntyä aika paljon hiilidioksidipäästöjä kuitenkin. Minä siis edelleen uskon, että maailmaa parannetaan enemmän hyväntekeväisyyskirpputoreilla kuin kahlitsemisella ja sabotaasilla.