Oluen kiertokulku

Vuoden 2010 alkoholikortti

Ennenvanhaan alkoholia sai kortilla, mutta eihän korttia enää nykypäivänä tarvita... paitsi Huippuvuorilla. Täällä jokaisella asukkaalla on oma alkoholikorttinsa ja kuukausikiintiö. Vain viiniä saa ostaa rajoituksetta. Perinne on peräisin kylän kaivoshistoriasta: kaivosmiesten juomaharrastusta yritettiin rajoittaa kiintiöllä, johtajat sen sijaan ryystivät viiniä, joka oli sivistynyt juoma, ja siten viinin myyntiä ei rajoitettu. Käytäntö on säilynyt nykypäivään, ja onhan siinä outoudessaan jotain viehätystä. Olutta ei ruokakaupassa myydä ollenkaan, vaan se on ostettava kortilla alkoholikaupasta. Kiintiö on 24 tölkkiä/pulloa kuussa.

Maito on tunnetusti mahdottoman kallista Huippuvuorilla. Joskus tuntuu haaskaukselta käyttää maitoa ruoanlaitossa ja leipomisessa. Olut on sen sijaan halpaa. Keksin asiaan oivan ratkaisun lueskellessani reseptejä. Nimittäin olutleipä! Viikonloppuna uunissa paistui makoisa leipä, jonka nesteenä käytin olutta. Tulipa halvemmaksi kuin maitopohjainen taikina, ja makukin oli mainio.

Ja mitä sitten kun olutpullo (tai limpparipullo!) tyhjenee? Korkki talteen! Näpertelen silloin tällöin erilaisten käsityöprojektien parissa. Viimeisin niistä on pannunalunen, jonka materiaalina käytän langanjämiä ja kruunukorkkeja. Virkkaan korkkien päälle ja saan "nappeja". Napit sitten kokoan värikkääksi pannunaluseksi. Korkit pääsevät siis roskiksen sijasta hyötykäyttöön.

Perjantaina hyppään laivaan ja lähden kahden viikon mittaiselle tutkimusristeilylle. Blogissa kerron varmasti kohokohdat palattuani reissulta.