Henkilökohtainen ilmastonmuutos

Vaikka kesäkuu vaihtui Huippuvuorilla lumisateessa, olen vihdoin päässyt kesätunnelmaan. Koin siis henkilökohtaisen ilmastonmuutoksen lentäessäni etelän kesään. Pari viikkoa sitten matkasin Suomeen, ensin työasioissa ja sitten lomailemaan. Tein samalla lupauksen, että niin kauan kun ei lunta sada, en valita kesäsäistä. Ensimmäinen viikko oli todellakin kiireinen pohjoismaisessa meteorologitapaamisessa ja vanhassa työpaikassa vieraillessa. Tuntui erittäin oudolta edustaa Norjaa Suomessa järjestettävässä tapaamisessa. Kun jopa kunnialla selvisin esitelmästä perjantaina, oli aika vaihtaa vapaalle. Loma sai spurttistartin Lontoosta, jossa vietimme neljä päivää. Iltaisin jalat anelivat armoa pitkän kävelyn ja seisoskelun seurauksena. Paljon ehdimme nähdä. Kohokohtia olivat mm. Notting Hillissä tepsutellut citykettu, ihana ruoka (etenkin pekoni-omena-vaahterasiirappi -letut!), Big Ben, muumioidut kissat ja luonnonhistorian museon albino-mustarastas. Ihan täysin eivät tainneet työasiat päästä unohtumaan, sillä meteorologin mieltä lämmitti luonnonhistorian museossa esillä oleva sonic-anemometri, eli turbulenssimittari jollaisella minäkin olen väitöskirjaani tehnyt mastossani mittauksia.

Lomailevan meteorologin mieltä lämmitti museossa esillä oleva turbulenssimittalaite.

"Maan jäähdyttäminen - työ meneillään". Museon tahatonta huumoria näyttelyn rakentamisen ollessa vielä kesken.