Kurpitsan tarina

Tällä viikolla koitti sadonkorjuun aika. Poimin työhuoneessani kasvaneen arktisen kurpitsan, ja vietin kurpitsajuhlaa kurpitsankasvatuskaverini kanssa. Kurpitsan kohtalo on alla esitetty kuvin:

Kurpitsahan on tunnetusti mandariiniä isompi!

Sisältä kurpitsa oli melkein kypsä, ja siemeniäkin löytyi reilusti. Tuoksu oli melonimainen.

Kurpitsajuhlan alkupalana oli tarjolla täytettyjä kurpitsankukkia.

Omasta kurpitsasta syntyi tämän verran kurpitsamuhennosta, nam!

Jotta maha saatiin täyteen, piti vähän huijata. Tässä kaupan kurpitsasta tehtyä makoisaa keittoa.

Jälkinaposteltavaksi paahdetuja siemeniä omasta kurpitsasta. Jotkut näistä innostuivat oikein popcornin tapaan poksumaan uunissa.

Pienikin voi olla pelottava, eikö? Kurpistanaama iki-omasta arktisesta kurpitsasta.

Yhteenvetona todettakoon, että kurpitsan kasvatus työhuoneessa oli hauska kokemus. Siinä riitti aina jutunaihetta toimistossa vierailleiden ihmisten kanssa. Kurpitsan hedelmän koko herätti hilpeyttä, mutta maku yllätti positiivisesti. Nyt kun kurpitsa on poimittu, on työhuoneessa jäljellä vain noin kymmenen metriä kurpitsan vartta lehtineen, joka taistelee kovasti kaamosta vastaan.

ruoka-aakkoset

Eilen vatsa sai kummallista täytettä. Aamupalaksi oli perinteistä leipää, mutta keskipäivän huikopalaksi sain kylän torilla taideviikon kunniaksi tarjottua valaspihviä. Kaupasta mukaan tarttui ilmaiseksi kokeiltavaksi itselämpiävä retkimuona, jota sitten kotona kokeilimme lounaaksi. Pussissa oleva ruoka laitettiin toisen pussiin sisään ja sisään kaadettiin tilkka suolavettä. Puolen minuutin päästä alkoi ihmeitä tapahtumaan, eli pussi kuumeni ja muodosti sisälle höyryä. Vähän ajan kuluttua meillä oli lämmintä pastaa lusikoitavana. Näytti ihmeruoka toimivan kotioloissa, mutta miten kävisi 20 asteen pakkasessa?

Illalla kotona oli tarjolla kambodzalaista kanaa. Sitä ennen on pöydässämme on syksyn aikana ollut azerbaidzanilaista, bulgarialaista, chileläistä, djiboutilaista, norsunluurannikkolaista (Elfenbenskusten på svenska!), ranskalaista (Frankrike på svenska!), guatemalalaista, haitilaista, indonesialaista ja japanilaista ruokaa. Niin, kuten listasta arvatakin saattaa, on kyseessä projekti kokata ruokaa eri puolilta maailmaa aakkosjärjestyksessä. Internet on ihmeellinen, ja reseptejä löytyy kaikista maailman kolkista. Tähän astisista kokeiluista omia suosikkejani ovat olleet djiboutilaiset lihapasteijat chilikastikkeella.

Alkusyksyllä kotipadoissa valmistui lammasta azerbaidzanilaiseen tapaan