Kurpitsahan on tunnetusti mandariiniä isompi!
Sisältä kurpitsa oli melkein kypsä, ja siemeniäkin löytyi reilusti. Tuoksu oli melonimainen. 
Kurpitsajuhlan alkupalana oli tarjolla täytettyjä kurpitsankukkia.
Omasta kurpitsasta syntyi tämän verran kurpitsamuhennosta, nam!
Jotta maha saatiin täyteen, piti vähän huijata. Tässä kaupan kurpitsasta tehtyä makoisaa keittoa.
Jälkinaposteltavaksi paahdetuja siemeniä omasta kurpitsasta. Jotkut näistä innostuivat oikein popcornin tapaan poksumaan uunissa.
Pienikin voi olla pelottava, eikö? Kurpistanaama iki-omasta arktisesta kurpitsasta. Yhteenvetona todettakoon, että kurpitsan kasvatus työhuoneessa oli hauska kokemus. Siinä riitti aina jutunaihetta toimistossa vierailleiden ihmisten kanssa. Kurpitsan hedelmän koko herätti hilpeyttä, mutta maku yllätti positiivisesti. Nyt kun kurpitsa on poimittu, on työhuoneessa jäljellä vain noin kymmenen metriä kurpitsan vartta lehtineen, joka taistelee kovasti kaamosta vastaan.
3 kommenttia:
Mulla tulee kurpitsansiemenistä varmaan aina ja ikuisesti mieleen Ohjelmoinnin perusteet, kun ennen luentoa käytiin hakemassa lähikahvilasta niitä ihania kurpitsansiemensämpylöitä.. :)
Mullekin muistui asia kurpitsansiementen kanssa hääräillessä mieleen! Jotenkin hämärästi muistelen, että mulla olisi ollut silloin luennolla myös sellainen "äksidenssi", että iso kurpitsansiemen meni poistetun viisaudenhampaan kuoppaan ja jäi jumiin. En muista kyllä tarkkaan, koska siitähän on jo "muutama" vuosi.
Jep, niinhän siinä kävi, muistan senkin :D
Lähetä kommentti