Pedon jäljillä

Sunnuntaiaamun tunnelmaa

Viime viikolla sanoin, että ihan varmasti lähiaikoina tulee sähkökatko, koska moneen kuukauteen sellaista ei ole ollut. Töissä olen raivoisasti tallentanut työni vähän väliä, koska takaraivossani on ollut tunne, että joskus ne sähköt taas menee kesken työpäivän. Täällä sähkökatkoja tapahtuu aika usein, ja varajärjestelmä ei aina mene päälle "vain napin painalluksella" niin kuin pitäisi. Joskus aiemmin, kun varageneraattoria testattiin, huomattiin, että sitä ei saatu päälle sähkökatkon aikana, koska se oli kytketty siten, että se tarvitsi sähköä. Loogista (!?), että sähkökatkon varalle tarkoitettua varajärjestelmää ei saada päälle, koska se tarvitsee sähköä, jota katkon aikana ei tietenkään ole saatavilla! Perjantaina se katko sitten taas tuli työpäivän päätteeksi ja kesti kaksi tuntia. Hipsin kotiin pimeitä katuja ja aloitin perjantain polttamalla kynttilöitä. Itse asiassa ei hassumpi aloitus viikonlopulle!

Lauantaina päällä pörräävä helikopteri herätti aamuun. Söimme aamupalaa ajatellen, että kopteri kuului meneillään olevaan pelastusharjoitukseen, mutta välillä kuului paukahduksia, jotka eivät sopineet kuvaan. Hieman myöhemmin sitten selvisi, että nalle oli tullut kylään. Olen myös aavistellut karhun tuloa viime viikot. Tunne ei varmaankaan johtunut piilevistä ennustajantaidoistani, vaan ihan siitä faktasta, että vuonossa on jääpeite ja jäisinä vuosina karhut tulevat vierailuille selvästi useammin. Karhulle maistui kylän koiratarhalla hylkeenliha. Iltapäivällä karhu oleskeli lähivuonon ja laakson alueella. Mieleni olisi tehnyt hyvän sään vuoksi hiihtämään laaksoon, mutta jätin sen nyt viikonloppuna väliin, välttääkseni ei-toivotun seuran hiihtoretkellä.

Sunnuntaina maisemaa kaunisti ihana helmikuinen valon kajastus pastelliväreissä. Jo aamupäivällä kävin kuvaamassa ulkona, ja iltapäivällä lähdimme kuvaus/ihasteluretkelle kelkoilla. Laaksossa ajaessa huomasin kelkkauran poikki kulkevat askeleet. Ne olivat komeat nallen jäljet eiliseltä! Johtopäätökseni jäljistä olivat, että tassun koko oli kunnioitettava, ja olisin luultavasti hävinnyt painiottelun. Nallen askel oli ollut vähän laahaava. Jäljistä sai myös laskettua varpaat, joita näytti olevan viisi kappaletta. Sitä en kyllä tiedä, pitääkö laulu paikaansa, että "nallen varpaat palelee, pilipilipom". Toivottavasti ei.

Kylä jäätiköltä katsottuna

Minä relaan kelkan päällä ja katselen kotikylää.

Se peto oli TOSI iso, ainakin jäjistä päätellen! (heh, kameran kuvakulma kyllä hieman liiottelee karhupedon tassun kokoa)

Jääkarhun jäjillä