Kelkka omistajan hellässä käsittelyssäEikö se olekin söpö? Kelkka tuli uuteen kotiin perjantaina. Viikonloppuna tutustuimme kelkan kanssa toisiimme käymällä parilla koeajelulla. Kelkalla tuntuu olevan paljon nuoruuden intoa, kun välillä se kirmaa sellaisella vauhdilla, että tuntuu karkaavan käsistä. Nyt me sitten vain odottelemme parempia ajokelejä. Nyt vielä kivet kolisevat liiaksi telaan. Eilinen vesisade ei ainakaan parantanut kelejä, joten tarvitaan vielä malttia.
Viikonloppuna kävin ensimmäisen kerran hiihtämässä kylän ladulla. Latu on suora pätkä laakson reunalla. Toiseen suuntaan raahauduin lipsuvien suksien kanssa ylämäkeen, toiseen suuntaan annoin vain suksien liukua. Ei sitä ihan kainuulaisessa mittakaavassa voisi hiihdoksi kutsua, mutta ainakin sinnepäin. Ensi viikolla saan hoitoon neljä grönlannin koiraa muutamaksi päiväksi. Jos kelit suosivat, aion kokeilla hiihtoa niiden kanssa... tai tuskin sitäkään voi urheilullisessa mielessä täysin hiihdoksi kutsua.
1 kommentti:
Eksyin googlettamalla blogiisi ja mielenkiinnolla nyt seuraan, miten elämä Huippuvuorilla jatkaa kulkuaan. Pääsin itse monen vuoden kaukokaipuun jälkeen kesällä vihdoin Huippuvuorille asti, jossa sitten vaelsin 3 vkoa. Jäin koukkuun ja nyt pitää sitten päästä takaisin aina vaan ja uudestaan! Ensi talvena piti tulla sinne pitkälle hiihtovaellukselle, mutta ikävä kyllä tuo reissu peruttiin. Seuraavana keväänä sitten..
Eipä muuta kuin mukavaa eloa siellä! Minä täällä kaihoan päästä joskus vielä kokemaan tuon napayön monen muun asian ohessa.
-Tea-
Lähetä kommentti