Porot tulivat tuijottamaan minua alle kahden metrin päähän ollessani kyykyssä tien vieressä näpräämässä kameraani. Eivät ole kovin pelokkaita kavereita... mutta maukkaita kyllä, hih!Olen viikonloppuna syönyt ruokaa läheltä ja kaukaa. Lähiruokana oli Huippuvuorten poro, jota tarjoiltiin toritapahtumassa. Elukka maistui mainiolta grillattuna. Pimeässä en nähnyt, miltä lihakimpale näytti, mutta ainakin mureaa se oli muhkean rasvapitoisuutensa takia. Eipä tarvinnut huulia rasvata poronpureskelun jälkeen pakkasilmassa, kun niille jäi makoisa rasvakerros. Kotona sitten kokkailtiin kevätkääryleitä thaimaalaiseen tapaan. Täytteenä olleet nuudelit ja bambut sun muut olivat tulleet poroa kauempaa, eivätkä ole luokiteltavissa todellakaan lähiruoaksi. Toisaalta Huippuvuorilla on niin iso thaiväestö, että thairuoka melkein kuuluu tänne ja kaupassakin on hyvin thaimaalaisia ruokatarvikkeita tarjolla. Kääryleet olivat herkullisia, mutta kokeilla oli rasvainen olo sisältä ja ulkoa. Voi olla, että kuukauden uppopaistokiintiö tuli täyteen! Viime viikonloppuna padassa porisi fårikål, eli norjalainen perinneruoka lammas-kaali. Se on ehkä yksi maukkaimpia ruokia, joita norjalaisella ruokakulttuurilla on tarjottavanaan. Vieläkään en ole vakuuttunut, että Norja olisi kulinaarinen lahja maailmalle.
Tein tänään elämäni ensimmäisen kynttilän. Aineksina olivat vanhat kynttilänjämät, joita olen kerännyt. Teko oli hauskaa, ja lopputuloskin oli varsin mielenkiintoinen! Nyt siis pääsee polttamaan omaa kynttilää. Siihen onkin nyt aikaa, koska ulkona on mahdottoman liukasta, eikä siellä hirveästi viitsi mitään ylimääräistä tehdä. Muutaman päivän plussakelien ja vesisateen jälkeen tuli siis pakkanen, ja nyt kaikki on jäällä kuorrutettua. Katuja on hiekotettu hieman sattumanvaraisesti. Uhmasin liukkautta käymällä juoksulenkillä. Kerrankin pidin vauhdin rauhallisena, koska koko ajan sai olla varuillaan ja kengät ajoittain sutivat tyhjää. Liukkaus totta tosiaan tekee lenkkeilyn ja ulkoilun mielenkiintoiseksi, välillä jopa liian mielenkiintoiseksi!
Omatekoinen kynttilä. Lanka oli aluksi "hieman" pitkä, mutta polttamalla siitä pääsi eroon
5 kommenttia:
Olen kyllä samaa mieltä tuosta norjalaisesta ruokakulttuurista. Jos Suomea moititaan huonoista ruuista, niin eivät ole arvostelijat varmaan käyneet Norjassa. Mutta lammaskaali on musta tosi hyvää ja helppoa! Toinen norjalainen kansallisruoka Grandiosa ei sitten niinkään.
Odotan jo kuola valuen Suomen reissua parin viikon päästä, kun pääsee herkkujen pariin. Pitää varmaan hamstrata ruokaa jouluksi, ettei ole norjalaisen ribben ja pinnekjøttin armoilla.
Viime jouluna yritettiin metsästää joulukinkkua, mutta eihän niitä tietenkään täältä saa. Sellainen joku viritys kuitenkin löydettiin. Ehkä tilataan tänä vuonna joulukinkku Suomesta. Minä en ole koskaan saanut oikeaa ribbeä tai pinnekjøttiä, joten voisin yrittää laittaa niitä itse. Viime vuonna meillä oli norjalaisena herkkuna kransekake, joka taisi lopulta lähteä pölyttyneenä roskiin :)
Hieno on muuten tuo sun kynttilä. Me säästettiin vuosikausia kaikkia kynttilöiden jämiä samaa tarkoitusta varten, mutta lopulta heitettiin ne muutossa roskiin :( Nykyisin ei enää uskalla poltella kamalasti kynttilöitä joten ei kerry niitä nysiäkään. Olisi vaan pitänyt säästää muutossa kaikki mahdollinen :)
Me kokeiltiin kerran ribben valmistusta, ja se oli kyllä yhtä yksinkertaista kuin fårikålikin. Pippuria, suolaa ja tilkka vettä lihan kanssa uuniin ja tuloksena on makoisa annos lihaa (enimmäkseen siis läskiä ja luuta norjalaiseen tapaan). Eikä hätää, jos on ongelmia, koska joulun aikaan Norjassa päivystää auttava Ribbe-puhelin, ihan oikeasti. Eli sinne voi soittaa, jos tuo haastava resepti tuottaa päänvaivaa. :D
Lähetä kommentti