Valoa ikkunassa

Aurinko on poissa, sen tiedän, mutta toivoisin, että se lähettäisi edes purkauksiaan tänne pohjoiseen. Auringonpilkut ovat minimissään ja sen seurauksena revontulet ovat harvassa. Marraskuu on jo pitkällä, enkä ole nähnyt vielä revontulia ollenkaan. Höh! Sentään muita valoja näkyy pimeyden keskellä: ikkunoiden loistavat valot, laivan valot vuonolla, katuvalot, kelkkojen valot, tähdet...

Valot loistavat Unisin ikkunasta

Unisin valoja pimeydessä

Valot eivät kuitenkaan valaise kaikkialla. Meidän kotikatu on käsittämättömän pimeä, koska katuvaloja ei ole ollenkaan. Kauhulla ajan kotikatua pyörällä sokkona toivoen, että vastaan ei tule iso kuoppa, kasa, koira, lapsi... Koska naapureilla ei ole ulkovalot päällä terassillamme, saa postin kopeloida laatikon pohjalta sokkona. Varmaan postinjakajakin joutuu arpomalla laittamaan postit oikeisiin laatikkoihin! Kun aiemmin viikolla lähdin töihin aamun pimeydessä, olin saada sydänpysähdyksen, kun pimeälle terassille oli ilmestynyt naapurin metsästyssaalis, kiiruna, roikkumaan. Valoisassa lintu ei varmaan olisi aiheuttanut minussa mitään reaktiota, mutta keskellä pimeyttä, liian läheltä katsottuna, poloinen kiiruna aiheutti kylmänväristyksiä.

Kauhukiiruna kotiterassilla