24. tammikuuta 2010
Pum pum
Lupaan, että en tässä kirjoituksessa voivottele säätä, mutta sen verran on todettava, että ilmoja on tosissaan pidellyt, ja niissä on ollut meteorologillakin ihmettelemistä. Näyttää siltä, että mitään mullistavia muutoksia ei ole tapahtunut aurinkokuntamme kiertoradoissa ja valo näyttäisi tänäkin vuonna palaavan takaisin. Enää ei keskipäivällä ole pimeää vaan hämärää. Iloitsen tosi paljon valon palaamisesta, koska tuntuu, että tämä kaamos on jo taas nähty.
Kävin tällä viikolla paukuttelemassa ampumaradalla. Koska teen kenttätöitä, on minun käytävä säännöllisesti "kertausharjoituksissa". Ihmeen hyvin pyssy pysyi kädessä ja kolme kertaa täräytin kympinkin. Saavat siis nallet olla varuillaan, koska minä en anna tasoitusta hutilaukauksilla. Ehkä tositilanteessa tosin käsi saattaisi vispata vähän enemmän.
Kävin pitkästä aikaa myös säämastollani katsastamassa tilanteen ja opettamassa yhdelle opiskelijalle maston toimintaa. Kuten aika usein aiemminkin, reissu mastolle sai vähän sydämen läpättämään. Tällä kertaa tie oli hirvittävän liukas ja valuimme kääntöpaikalla ulos tieltä jäistä ja kaltevaa reunaa pitkin. Mitään hätää ei onneksi ollut ja pääsimme näppärästi tielle takaisin. Tällaisissa tilanteissa arvostaisi, että yliopiston autoissa olisi edes turvavyöt, mutta niiden korjaaminen ei ole valitettavasti ollut prioriteettina.
Aiemmin viikolla lähetin toisen artikkelin lehteen julkaistavaksi. Ensin se tietenkin käy läpi tiukan arvioinnin ja vähän hirvittää, millaista palautetta siitä tulee. Nyt pitäisi aloittaa taas uusi tutkimusaihe ja uuden artikkelin valmisteleminen. En ole ainakaan pahasti aikataulusta myöhässä väitöskirjani kanssa.
Jos työssä on ollut jännittävää, on ollut kotonakin iltaisin jännitystä. Olen katsellut joulupukin tuomaa tv-sarjan "24" viimeisintä tuotantokautta sydän kurkussa. Jack Bauer on kyllä idolini! Pidän sarjasta tosi paljon, mutta joskus, varsinkin näin pimeään vuoden aikaan, se saa mielikuvitukseni laukkaamaan aika villisti. Hih.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mielettömän ihania kuvia taas kerran! :) Pääsisipä joskus itsekin käymään Huippuvuorilla. Seurailen blogiasi säännöllisesti, vaikka aika harvoin kommentoin. Humanistina en juuri sääasioista ymmärrä, vaikka työsi kuulostaa kyllä kiinnostavalta! Mutta kuvat on yhtäkaikki mahtavia!
Lähetä kommentti