Huipulla!: Jammaava alku retkille

Kelkat parkissa jäätiköllä

Viikonloppu lähti jammaillen käyntiin. Kävin perjantai-iltana kuuntelemassa jazz-festivaaleilla konsertin. Kolme hyvin erilaista bändiä viihdytti illan aikana ja konsertti oli tosi hyvä. Tarjolla oli taidokasta "perusjazzia", jodlausta ja pop/rock/folk-musiikkia. Suosikkini oli Katzenjammer, norjalainen bändi (joka edusti viimeistä mainitsemistani kategorioista), jonka kappaleet olivat pirteitä ja soittajat vaihtoivat soittimia keskenään joka kappaleen välissä. Toisaalta, taidokas huumoripitoinen jodlaus sai suun hymyyn.

Lauantaina kävimme kelkkailemassa. Mittariin tuli reissun aikana noin 60 kilometriä. Nyt on päivisin jo melko valoisaa usean tunnin ajan, joten retkeily on taas mielekästä. Lisäksi viikonloppuna on ollut ihan tosi hyvät säät (-10...-15 astetta, ja heikkoa tuulta). Poikkesimme kelkkaretkellä myös Scott Turner breen -jäätiköllä sijaitsevassa jääluolassa. Sisällä ihastelimme luonnon muokkkaamia jääseinämiä ja -muodostelmia. Luntakin oli riittävästi kelkkailuun. En ole syksyn ja talven aikana edes kovin paljon unelmoinut kelkkailusta, mutta nyt kun kausi on avattu, muistan taas,että sehän on tosi kivaa. Tarpeeksi kauan olen liikkunut vain kylän sisällä, joten on virkistävää päästä katselemaan maisemia muistakin näkökulmista.

Sunnuntaina laitoin sukset repun kylkeen ja pyöräilin ylös opiskelijakylään. Siellä laitoin sukset jalkaan ja kipusin ylös jäätikköä sinihämärässä. Lumi oli ihanan tasaista, joten alastulokaan ei hirvittänyt. Tein tunturisuksilla huteria käännöksiä, joissa yhdistin telemark-käännökset ja lasten suosiman aurausasennon, hih. Laskutekniikkani ei juuri kehity, koska aina on pitkän kipuamisen jälkeen vain yksi lasku alas. Mikään hiihtokeskus ei silti voita luonnonoloja jäätiköllä Huippuvuorten helmikuisissa pastelliväreissä.

Valo on siis täällä. Vielä kymmenen päivää ja sitten aurinko nousee jo horisontin yläpuolelle! Hip hip hurraa!