Merijäätä löytyy tällä hetkellä vain rannastaVihdoin "normaalit" talvikelit ovat saapuneet Huippuvuorille. Tammikuun sateet ja plussakelit näkyvät vain paksuna jääkerroksena maassa, mutta nyt paukkuu pakkanen. Koko viikon ajan taivas on ollut selkeä ja se on mahdollistanut auringon paluun seuraamisen. Päivä päivältä auringon säteet osuvat alemmaksi vuorten rinteitä ja ovat näkyvissä pidemmän aikaa. Helmikuu on todella kaunista aikaa. Merijäätä ei vielä vuonossa ole rantaviivaa lukuunottamatta, eipä siis taida tulla tästä hyvää jäävuotta.
Lauantaina kävin nautiskelemassa maisemista hiihtoretkellä. Sivakoimme totta tosiaan kansainvälisellä porukalla laaksoa pitkin. Hiihtäjiä oli Suomesta, Ruotsista, Saksasta ja Intiasta, mutta taisto ei ollut yhtä kovaa kuin olympialaduilla. Intialainen työkaverini oli suksien päällä elämänsä ensimmäistä kertaa, ja opastimme hänelle lajin niksit. Mainiosti hiihto sitten sujuikin, ehkäpä treenaamme hänet kuntoon seuraaviin talviolympialaisiin! Palkinnoksi hiihdon opetuksesta saimme aitoa intialaista ruokaa, joka oli herkullista. Osaisinpa itsekin maustaa ruokaa yhtä hyvin! Huippuvuorten parhaita puolia on ehdottomasti kansainvälisyys. Olen huomannut, että ihmiset ovat hyvin samanlaisia kaikkialla, kulttuurista riippumatta. Olen oppinut paljon näiden vuosien aikana eri kulttuureista, tavoista, kielistä, ruoasta... ja ennen kaikkea luonut ystävyyssuhteita ympäri maailmaa.
Ruotsin ja Intian hiihtäjät rinta rinnan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti