Poro lepäilee kuun katseen allaViime viikolla seurasin erään työkaverini väitöstilaisuutta. Aihe oli hieman liian "korkea" minulle, koska tutkimus käsitteli keski-ilmakehää suunnilleen sadan kilometrin korkeudessa. Oma tutkimukseni pysyttelee ilmakehän alimmassa kilometrissä. Enää en seuraa väitöstilaisuuksia yhtä rentona kuin ennen. Työni etenee kohtuullisen hyvin ja siksi mielessä pyörii jo se, että jonain päivänä, ehkä jo reilun vuoden päästä, minä seison opponenttien hiillostettavana ja yritän sopertaa jotain järkevää sanottavaa tutkimustyöstäni. Työkaverini selvisi koitoksesta hyvin ja illalla juhlittiin yliopistolla pöydät ruoasta notkuen. Olenhan minä arkielämässä hyvä väittelemään, joten ehkä se inttäminen sitten joskus väitöstilaisuudessa minultakin sujuu!
Viikonloppuna kävimme ulkoiluttamassa moottorikelkkojamme. Ajoimme laaksoja pitkin vuonon sisäosiin, jonne oli jo vähän kertynyt merijäätä. Vaikka merijäällä näkyi monia kelkkoja, emme viitsineet lähteä kokeilemaan jään kestävyyttä vaan tyydyimme katselemaan maisemia rannan puolelta. Kylän läheisyydessä ei todellakaan ollut juurikaan lunta, vain jäätä. Onneksi kauempana olosuhteet olivat hyvät, ja kerran melkein jouduin vaikeuksiin kelkkani kanssa syvässä lumessa. Parin tunnin pärräilyn jälkeen palasimme kotiin reilut 100 kilometriä mittarissa ja auringon (5 sekunnin ajan) nähneenä!
Kelkkaretkellä oli hyvä pysytellä vielä rannalla
2 kommenttia:
OMG tyypistä tulee sit tohtori! :D
Ei mutta, ihan loistavaa, että väitös lähestyy ja artikkelit edistyvät. Tuleeko väitös olemaan siellä Huippiksilla?
Eihän mikään varmaa ole, mutta aina voi yrittää... Jos saan sen opuksen kasaan, niin väitös/inttämistilaisuus tulee olemaan Huippiksilla. Siinä tapauksessa tervetuloa tekemään aaltoja katsomossa! :D
Lähetä kommentti