Eläimellistä menoa lähiympäristössä

Kotikatumme vahtikoiralla on hieno tähystystorni

Kotiin tullessa on turvallinen olo, jos naapurin koira Rocky päivystää kadulla ja pitää kirjaa ohikulkijoista. Huippuvuorilla koiran ei tarvitse tyytyä mihin tahansa päivystysasemaan. Rocky istuu hienon moottorikelkan päällä hyväryhtisenä ja tervehtii tulijat arvokkaasti. Kuuleman mukaan hän istuu joskus myös kyydissä kelkkareissuilla.

Parkkipaikallamme on lojunut pitkään pitkään koirankuljetuskoppi. Olen toivonut, että se poistettaisiin muiden pihalla lojuvien rojujen mukana, koska kotipihamme on tosi sotkuinen. Nyt laatikkoa ei kuitenkaan enää uskalla siirtää. Pulmunen, Huippuvuorilla pesivän ainoan laulavan lintulajin edustaja, on tehnyt siihen pesän ja pyrähtelee kotiinsa usein. Se on mukavaa seurattavaa. Näköjään pulmusilla ilmenee samoja trendejä kuin ihmisillä, että nykyään pienet asunnot eivät enää riitä vaan vaaditaan tilaa ja useita sisäänkäyntejä. Kuten kuvasta näkyy, on pulmusilla vara valita kodin lukuisista sisäänkäyntiaukoista ja tilaa riittää kiitettävästi pikkulintujen tarpeisiin.

Nykyajan linnut vaativat yhä isompia linnunpönttöjä

Perjantaina ajelehtivan merijään mukana Longyearbyenin edustalle ilmestyi jääkarhu. Karhu pötkötteli jäällä 700 metriä rannasta koko päivän nukkumassa, ja sitä sitten ihmeteltiin työpaikan ikkunasta kaukoputkella. Sysselmannin miehet kyllästyivät karhun vahtimiseen ja loppujen lopuksi päätyivät jahtaamaan karhun illalla vastarannalle helikopterilla. Siellä sitten karhu sai pyllyynsä nukutuspiikin ja seurasin kaukoputkella, kun nalle nostettiin helikopterin kyytiin. Karhu kuskattiin toiseen vuonoon kauas asutuksesta. Mahtoi olla mukava matkustaa jääkarhun kanssa samassa helikopterissa; ainakin vitsit olisivat olleet vähissä jos nukutusaineen vaikutus olisi lakannut liian aikaisin. Hih.