Sisäinen biologini

Työni meteorologian parissa edityy kohtuullisen hyvin, varsinkin kun sain pari viikkoa sitten toisen väitöskirjaan tulevan artikkelini hyväksytyksi. Vielä on 9 kuukautta aikaa kypsytellä pari uutta artikkelia ja koota ne yhteen väitöskirjaksi.

Vapaa-ajalla, ja myös vähän työajallakin, meteorologin kuoreni alta on puskenut esiin sisäinen biologi. Se ilmenee kiinnostuksena kasvi- ja eläinkuntaa kohtaan. Kotiviljelmät ovat levinneet nyt jo työpaikalle, ja työhuoneeni alkaa muistuttaa viidakkoa. Viimeisimmät toimiston tulokkaat ovat kaksi kurpitsakasvia, jotka sain toiselta toimistopuutarhurilta. Kurpitsan lehdet kasvavat huimaa vauhtia, ja työpöydälläni alkaa olla koko ajan ahtaampaa. Kurpitsat tarvitsevat paljon lannoitetta, joten olen sekoittanut mullan joukkoon hevosenlantaa. Lannantuoksun takia on kai onni, ettei kukaan jaa toimistoa kanssani, hih.

Kurpitsan taimet työpöydällä

Sitten kun talven pimeys kuihduttaa kasvini, on niille jo paikka tiedossa. Ne pääsevät biojätemyllyyn. Sellainen on nimittäin ollut heinäkuusta lähtien jokaisessa keittiössä Longyearbyenissä. Kylmästä ilmastosta johtuen perinteinen kompostointi ei Huippuvuorilla onnistu. Ratkaisuksi biojätteelle valittiin lavuaariin sijoittava sähkömylly, joka jauhaa orgaanisen materiaalin pieneksi ja sitten se lasketaan vuonoon muun jäteveden mukana. Linnut ja merieläimet ovat tästä menettelystä varmasti innoissaan.

Biojätemylly lavuaarissamme. Jäte laitetaan laajennettuun aukkoon ja nappia painamalla mylly käynnistyy.

Eilen leikin myös biologia. Tutkijaporukka tarvitsi apua valkoposkihanhien regastamisessa, ja menin mukaan. Hanhet koottiin järveltä kasaan kajakkien ja ympäröivien ihmisten avulla. Peloissaan linnut pysyvät yhdessä kasassa ja uivat uhkaajasta poispäin. Sulkasadon takia ne eivät pysty tähän aikaan lentämään. Näin saimme kasan lintuja ohjattua aitaukseen. Illan ja yön aikana rengastettiin sata hanhea, joista suurin osa oli vielä poikasia. Hanhet myös mitattiin ja punnittiin, ja lisäksi niiltä otettiin verinäyte. Minun osani oli kantaa hanhia aitauksesta rengastajille. Koskaan en ollut ennen pitänyt lintua käsissäni, mutta nyt olen kantanut hanhia tuntikausia, siis enemmänkin kuin tarpeeksi. Monet olivat villejä ja pyristelivät kauhuissaan. Hanhenkantotekniikka hioitui illan aikana, ja siipiveikot olivat loppujen lopuksi ihan rauhallisesti sylissä. Vaatteet saivat kyllä mukavan ruskean kuorrutteen touhussa ja pääsivät kotona pesuun.

Hanhet ajettiin järveltä aitaukseen

Hanhet aitauksessa

Hanhen poikanen sylissä matkalla rengastettavaksi

Sylihanhi