Helmiäispilvistä vesisateeseen

Harvinaiset helmiäispilvet (kuvan oton aikaan helmiäisvärit eivät olleet näkyvillä)

Alkuviikosta aamutuimaan ihmettelin muutaman työkaverin kanssa taivaalla näkyviä pilviä. Ensin ne näyttivät hieman kummallisilta keskipilviltä, mutta hieman ennen auringonnousua pilvet saivat helmiäisvärin. Tuollaisia kummajaisia en ollut ennen nähnyt ja turvauduin Googlen apuun. Sain selville, että kyseessä oli helmiäispilvi eli polaarinen stratosfääripilvi. Nuo pilvet muodostuvat ylhäällä ilmakehässä erittäin kylmissä oloissa, vähintään -78 asteen lämpötilassa, ja ovat harvinaisia. Oli mukava bongata tällainen harvinaisuus!

Loppuviikosta sää ei ollut yhtä mielenkiintoinen. Tuuli oli reipasta ja lauantaina lämpötila kohosi selvästi plussalle. Vesisadetta jatkui koko lauantaipäivän ja se liukasti tiet kertaheitolla. Säät eivät olleet siis suosiolliset, kun väitöskirjaohjaajani (ja ainoa kollegani työpaikalla meteorologian alalla) meni naimisiin launataina. Hieman ironista, että meteorologin häissä sataa vettä helmikuussa; se tuskin oli toivelistalla. Ensimmäistä kertaa pääsin juhlimaan häitä Huippuvuorilla. Liukastelimme autolla sivuluisuttellen kirkkoon vihkitilaisuuteen. Pappi vitsaili puheessaan, että seremonia pidetään norjan kielellä, jotta mahdollisimman harva ymmärtäisi; hääpari kun oli ruotsalais-englantilainen. Papin aamenen jälkeen pari poistui kirkosta morsian untuvatakkiin kääriytyneenä, ja sulhanen moottorikelkkailukengät jalassa, hih. Illalla kokoonnuimme yliopistolle hääjuhlaan. Tarjolla oli mahtava neljän ruokalajin illallinen, sisältäen mm. hyljettä, valasta ja peuraa. Häapari ei toivonut lainkaan lahjoja. Porukalla hankimme kuitenkin heille matkalahjakortin, ja päätimme vähän kiusata heitä. Häätilausuudessa kerroimme hankkineemme heille kielloista huolimatta jotain "pientä". Kärräsin työkaverini kanssa paikalle pesukoneen kokoisen paketin, jonka lahjoitimme hääparille. Avattuaan ison paketin, alta paljastui hieman pienempi paketti, ja sitten taas pienempi paketti, ja sitten taas.... vartin päästä, kymmenen kääreen ja paketin jälkeen hääpari sai vihdoin käteensä pienen lahjakortin. Enpä ole kyllä monena jouluna yhteensäkään paketoinut niin paljon kuin tuon lahjan eteen perjantaina työpäivän päätteeksi. Morsiuspari vain totesi lahjasta, että heidän väitöskirjantekijöillään on selvästi liikaa vapaa-aikaa, kun ehtivät noin hyvin pakkaamaan, ja heidän olisi ehdottomasti vain keskityttävä väitöskirjan tekemiseen! No, tämä pieni ilkikurisuutemme sai juhlaan hyvät naurut aikaan.

Lahjakortti hyvin turvallisesti pakattuna kymmenen kääreen ja laatikon sisään antoi hääparille toviksi puuhaa.

Loppujen lopuksi hääpari sai lahjan käsiinsä, ja oli iloisesti yllättynyt.