Valas lautasella

Punertava kylä

Tänään vietimme suomalaisten iltaa Priitan luona. Hän on asunut jo vuosia Huippuvuorilla, hieman Longyearbyenin ulkopuolella, ja hänellä on oma koiratarha. Silloin tällöin kokoonnumme hänen luokse suomalaisporukalla. Tämä oli kolmas kerta minulle. Uusia suomalaisia ei ihme kyllä ole tänä syksynä tullut yhtään yliopistolle, vanhoja on sentään muutama. Aikoinaan perusopiskelijana Huippuvuorilla nautin kansainvälisestä tunnelmasta, mutta nyt kun asustan täällä pysyvämmin, on mukavaa, jos ympärillä on joitakin suomalaisia... aina kun ei ole helppoa saada kaikkia ajatuksia ja tuntoja vieraalla kielellä selitettyä. Priitan luona tarjottiin valasta. Muutama viikko sitten varovasti ravintolassa maistoin elämäni ensimmäistä kertaa valasta neliösentin kokoisen palan. Silloin olin varovainen, koska olen pahasti kala-allerginen. Niin kuin oli arvattavissa, ei valaalla ole mitään tekemistä kalan kanssa (paitsi että ne polskuttelevat iloisesti samoissa vesissä), ja mitään allergisia reaktioita ei ilmennyt. Tänään sain jo kunnon palan valasta (en sentään kokonaista!) lautaselleni. Hyvää oli. Sanoisin, että se oli hieman kuin naudan lihaa lievällä maksan maulla. Ehkäpä joskus lähitulevaisuudessa lautaselleni ilmestyisi hyljettä, jota en vielä ehtinyt maistamaan.

Syksy on käynnistynyt kunnolla harrastustoiminnan tiimoilta. Viime vuonna minulla meni viikossa 6 tuntia norjan kurssilla. Koska kielikoe meni kesällä läpi, en enää käy kurssilla. Nyt olisi enemmän aikaa muille harrastuksille. Tällä viikolla kävin uimassa ja pelaamassa sählyä pitkästä aikaa. Sulkapalloakin pitäisi päästä pian taas pelaamaan ja seinäkiipeilykin houkuttaisi tauon jälkeen. Sitten voisin ehkä liittyä valokuvauskerhoon... Jos joku siis epäilee, että pikkukylässä ei ole vapaa-ajan tarjontaa, on pahasti väärässä. Kyllä täällä tekemistä olisi, mutta valitettavasti joskus vapaa-ajan hupeja häiritsee se, että pitää välillä käydä töissäkin.

Auringonlaskun jälkeen

Ketun lailla

Vikkelä kettu

Aika rientää yhtä nopeasti ja keveästi kuin viime viikolla näkemäni napakettu. Tuo pieni hassu eläin eteni kevein askelin vauhdilla edelläni, välillä vilkuillen taakseen. Yritin saada eläintä hetkeksi pysähtymään, tai jopa kääntymään, mutta se vain riensi tarmokkaasti eteenpäin. Aika on yhtä tarmokas. Aurinko laskee taas kuukausien tauon jälkeen. Jälleen kerran tulee halu pysäyttää aika edes hetkeksi, saada muutama keskiyön auringonpaiste lisää ja paistatella valossa 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta ei... aurinko laskee taas, joka päivä hieman alemmas ja joka päivä hieman pidemmäksi aikaa. Sitä ei pysäytä mikään. Täytyy kai kaivaa kynttilät esiin, ja alkaa henkisesti valmistumaan syksyn ja talven tuloon.

Pureskelen parhaillaan mansikkaa, itse kasvatettua. Perunat odottavat vielä nostoa. Laatikosta kurkottelee kuusi perunan vartta. Jännityksellä odotan, onko mullan alle kasvanut myös perunoita. Avokado on kasvanut isoksi puuksi. Rönsylilja on kukkinut jo yli kuukauden runsain mitoin. Rucola kurkottelee ikkunalaulla kohti valoa. Myös näiden kasvien on pian sopeuduttava faktaan, että valo vähenee nopeasti.

Perunat kurkistelevat laatikostaan

Voi taivas...

Tämä ei ole koiran karvatupsu, vaan mielenkiintoinen pilvi elokuun illassa. Varmaan joku minua fiksumpi meteorologi tietäisi, mikä pilvi se on...

Elokuun ihmeelliset illat

Olen aina pitänyt elokuusta. Huippuvuorten elokuu on erilainen kuin Suomessa, koska täältä puuttuvat hämärtyvät illat. Joka tapauksessa elokuu täällä on minun mielestäni helmikuun ohella yksi kauneimmista kuukausista. Suuri syy elokuun ihmeellisyyteen ovat värit: Oranssin, punaisen ja ruskean loputtomat vivahteet, kun aurinko paistaa matalassa kulmassa ja tundran kasvit alkavat kellastua. Hyvällä ilmalla on ollut pakko päästä iltakävelylle. Eilen kävelin herra Srokan kanssa pitkän matkaa tundralla ja ihmettelimme yhdessä niin kukkia kuin kiirunoitakin. Sitä edellisenä iltana päädyin kesken kävelylenkin tekemään sirkustemppuja kadulle. Tänään en ole vielä ehtinyt kävelylle, koska pitää odottaa, että uunissa oleva punajuurisinihomejuustokakku (eikä ole edes norjalainen resepti vaikka kuulostaakin karmealta! tämä on hurmaava suomalainen resepti) valmistuu. Sen sijaan jehovan todistajat olivat jo tänään ehtineet iltakävelylle ja poikkesivat soittamaan ovikelloa. En tiedä missäpäin maailmaa on sellainen kolkka, jonne he eivät löytäisi.

Tässä siis kuvia elokuun iltojen tunnelmista:

Purjevene elokuun illassa

Heijastus

Kesken iltakävelyn sain pidemmät jalat, mutta huonomman tasapainon

Joskus illat vain haukotuttavat... ainakin Srokaa

Huippu-urheilua

Elokuu täällä on ollut kummallinen. Yleensä elokuussa on kuivaa ja usein aurinkoista, mutta tänä vuonna ei ole ollut. Lähes joka päivä on satanut. Vuoret saivat viikko sitten ensimmäisen lumikuorrutteen, ja alkuviikosta satoi kylässäkin sakeasti isoja kauniita lumihiutaleita. Lumi suli tietenkin pois. Vesisateiden aikana on usein paistanut yhtäaikaa aurinko. Juuri äsken katselin koti-ikkunasta sateenkaarta, joka ei ole yleinen näky Huippuvuorilla. En usko, että "aurinko paistaa ja vettä sataa" tarkoittaa täällä kesän tuloa, näyttäisi enemmän, että täällä se ennustaa talven tuloa.

Olen aloittanut huippu-urheilun, kirjaimellisesti. Paikallinen urheiluseura kannustaa kesätauon aikana kohottamaan kuntoa kipuamalla lähivuorten huipuille. Kymmenen vuoren huipulla on "vieraskirja". Kaikkien kymmenen vuoren huipuille kiivenneiden kesken arvotaan palkinto. Minulla on vielä reilu kuukausi aikaa kivuta loput viisi huippua, viisi huippua on jo takana. Alla on muutama kuva "huippu-urheilu-uraltani"!

Matkalla kohti Nordenskiöldtoppenin huippua

Näkymät Nordenskiöldtoppenilta

Värikäs Longyearbyen kaukana alhaalla

Ylöspäin menossa kaivoksella numero 6

113 kuutiometriä roskaa

Roskankerääjät luoteisrannikolla, Virgohamnissa

Viikko sitten keräsin roskaa, ja PALJON. Olin Sysselmannin (eli kuvernöörin) järjestämällä roskankeräysristeilyllä. Kaiken kaikkiaan siivosimme 64 kilometriä rantaviivaa Huippuvuorten luoteisrannikolla, ja roskaa kertyi yhteensä 113 kuutiometriä. Roska ajautuu rannikolle merivirtojen ja tuulten mukana. Mitä niiltä rannoilta sitten löytyi? Ensinnäkin troolareiden kellukepalloja löytyy mahdottoman paljon. Itse keräsin niitä 132, ja jos muut keräsivät vähintäänkin yhtä paljon, yhteismäärä on varmaan noin 3000 palloa. Rannoilla on myös todella paljon muovisia pesuainepakkauksia ja shampoopulloja. Hittituoteita näyttivät olevan myös sinappi- ja ketsuppipullot. Myös hiekkaleluja, kalaverkkoja ja monia yksittäisiä kenkiä tuli vastaan. Roska näytti pääsääntöisin olevan norjalaista ja venäläistä.

Ensimmäisenä roskankeräyspäivänä teimme jännittävän löydön: löysimme pullopostia! Posti oli lähetetty vuonna 2000 tutkimuslaiva Jan Mayenilta, 75 kilometrin päästä löytökohdastaan. Hämmästyttävintä asiassa oli se, että yksi pullopostin kolmesta lähettäjästä on nykyinen työkaverini. En tiennyt, että pullopostilla voi kätevästi viestitellä myös työkavereiden välillä. Hih.

Haaveeni helikopterimatkasta jäi edelleen haaveeksi. Pari tuntia ennen matkalle lähtöä sain kuulla, että helikopterissa oli jotain vikaa, ja sen sijaan laiva oli tullut hakemaan meitä. Voi sitä pettymystä! Onneksi reissu oli muuten täynnä jännittäviä ja mielenkiintoisia kokemuksia. Pääsin mm. näkemään mursun parin metrin päästä ja tutustumaan muutamaan kulttuurimuistokohteeseen pohjoisessa. Näin myös paljon hylkeitä, yhden valaan ja yhden harvinaisen linnun: tunturikihun. Sääkin suosi etenkin alkumatkasta, jolloin sain kasvoilleni "tyylikkään" aurinkolasien muotoa myötäilevän rusketuksen. Myös auringonpimennyksen aikaan oli täysin selkeää. Pimennys oli paljon vähemmän dramaattinen kuin etukäteen kuvittelin. Ilma kyllä selvästi viileni, mutta hämärää ei tullut missään vaiheissa. Suojalaseilla kuitenkin näkyi hienosti, kun kuu oli lähes täysin auringon edessä. Vaikka pimeä jäi sillä kertaa kokematta, ei ole enää pitkä aikaa ensimmäisiin hämäriin iltoihin Huippuvuorilla. Nehän ovat jo kahden viikon päästä!

Roskaa raahataan veneeseen

Mursu juuri iltaunilta heränneenä (Serla voisi kyllä sponsoroida paperia, sen verran epäsiistiltä peräpää näytti)